Unelmat elää...seikkailu Islannissa alkanut ( 18.1.2018)
Saarilla tuntuu olevan jonkunlainen ote minusta, kun huomaan reissaavani aina jollekin saarelle, milloin se on Kökar, milloin Irlanti jne..
Tällä kertaa vehreät laaksot ovat vaihtuneet hieman arktisimpiin maisemiin, nyt olen vihdoin päässyt tulen ja jään saarelle, satojen Sagojen maahan, Islantiin.
Tämä on maa, johon olen aina halunnut matkustaa. Jo siitä hetkestä,kun luin Islannista koulun maantiedon tunnilla, lumouduin täysin tästä Napapiirillä roikkuvasta maasta, joka itsekseen meren ympäröimä asuttaa sitkeitä ja persoonallisia tämän päivän Viikinkejä.
Kesti aika montakymnentä vuotta,ennenkuin tämä unelma toteutui, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ja nyt olen täällä, enkä oikein vieläkään ole käsittänyt onneani..jotenkin epätodellinen olo.
Mutta niin vaan kolmen lennon jälkeen laskeuduin Akureyrin lentokentälle, jonka kiitorata on keskellä vuonoa....kyllä...you gotta see it to believe it.
Minä tulin jo illan hämärtyessä potkurikoneella somalle kentälle,joten ei ollut mitäön hajua siitä, mihin laskeuduin.
Mutta päivänvalossa pari päivää myöhemmin sain tosissani hieraista silmiäni, kun näin itse omin silmin pienkoneen laskeutuvan kiitoradalle.
Eyjafjördur on Islannin suurin vuono, ja sen juurella sijaitsee maan toiseksi suurin kaupunki pääkaupunki Reykjavikin jälkeen, Akureyri.
Akureyrissa on runsaat 18 000 asukasta, ja sen sijainti on lumoavan kauniissa ympäristössä.
Eyjafjördur vuono jo itsessään saa haukkomaan henkeä, mutta sen lisäksi kaupungin ympäröivät vuoret.
Ja ikinä en ole missään nähnyt liikennevaloja, joissa punaiset valot ovat sydämen muotoisia, no nyt on sekin ihme nähty..olipa viehättävä pieni yksityiskohta.
Minä olen tullut tänne Islantiin lammastilalle, joka sijaitsee n. 15km päässä Akureyrin kaupungista.
Ja vuorien ympäröimä on tämäkin tila, jokaisesta talon ikkunasta näkyvät nämä upeat, nyt valkeana lumesta hohtavat vuoret.
Sen lisäksi,että olen järjettömän onnellinen jo pelkästään siitä,että ylipäätään olen Islannissa, niin yhtä onnellinen ja onnekas olen siitäkin,että minulla on aivan hurmaava ja sympaattinen isäntä, jonka kanssa täällä nyt huushollaan,ja opin Islannista ja Islantia, sekä hoidan suloisia Islanninlampaita.
Jos on tämä omakin äidinkieli melkoisen eksoottista mongerrusta,jota puhuu vain harvat ja valitut, niin samaan kielikastiin kuuluu kyllä myös Islanti.
Lähimpänä sitä on ehkä ns.vanha norjan kieli, mutta sen verran kaukana ollaan jo ruotsin kielestä,että koulu ruotsilla ei kyllä ymmärrä yhtään mitään,kun kuuntelee ihmisiä.
Mutta koska minulla on aina kyltymätön halua oppia ja kokeilla ja kokea kaikkea uutta, niin aion kyllä uutterasti panostaa myös siihen,että Islanninkieken alkeet on hallussa ennen kotiinpaluuta....
..kotiinpaluuta,joka ei toivottavasti ole ihan lähitulevaisuudessa.
Noh, Islanninkielen lisäksi tulen myös kokemaan melkoisen elämyksen paikallisen ruokakulttuurin omaleimaisista mauista ja erikoisuuksista.
Tänään, kun kävimme isännän kanssa kaupassa ostoksilla, niin sen lisäksi,että mukaan lähti Islantilaista suklaata ja skyriä ym.vähän tutumpia makuja, niin saan näköjään lähipäivinä varautua myös sellaisiin raaka-aineisiin ja ruokiin,jota en ikinä ole voinut edes kuvitella syöväni....
Mutta koska minä olen ruoan ystävä, ja koska olen aina ollut kiinnostunut paikallisista perinneruoista,niin otan haasteen vastaan ja maistan kaikkea,mitä eteeni laitetaan.
Tästä kirjoitan aivan oman juttunsa, ja samaan päivitykseen lisään vielä Islantilaisen oluen maistelun.
Alkoholia, kuten viiniä ja väkeviä,saa Islannissakin vain paikallisesta Alkosta..emme siis ole ainoita edelleenkään, joiden pitää hakea viininsä erikseen muualta, kuin omasta ruokakaupastaan.
Joten jatkoa seuraa, eli pysykää kuulolla, Anskun seikkailu Islannissa on vasta alkanut...luvassa on vaikka ja mitä, karitsointikiireistä pässin kiveksiin, ja lumoavasta luonnosta maan politiikkaan jne...
Täällä Ansku, Islanti kuittaa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti