Ihan tuikitavallinen aamu, ei mitään normaalista poikkeavaa.
Heräsin kaikessa rauhassa, hipsin alakertaan kahvinkeittoon ja kevyelle aamupalalle, nautin hiljaisuudesta ja annoin kofeiinin alkaa vaikuttaa.
Meillä on isännän kanssa rytmit niin,että hän on illanvirkku ja minä taas aamunvirkku...
Eipä siinä mitään, tämä toimii oikein hyvin karitsointiaikaan asti,joten annan toisen nukkua,kun siihen hänellä on kerrankin mahdollisuus.
Heitin takin niskaan ja vedin saappaat jalkaan ja painelin lampolaan, missä päkätit ottivatkin minut varsin hyvillä mielin vastaan.
Ruokinnan ohella ja vesikuppien puhdistuksrn lomassa sitten tehtiin tuttavuutta vähän tarkemmin, ja muutama rohkeampi leidi tulikin ihan paijattavaksi asti.
Iltapäivällä sitten tämä varsin normaalilta päivältä tuntunut perjantai kääntyikin hieman jännittävämmäksi.
Eiliseltä kauppareissulta mukaan lähteneet suklaat ovat osoittautuneet oikein herkullisiksi, joten herkkuosastokin on siis turvattu.
Isäntä päätti sitten tänäön antaa hieman maistiaisia maan kulinaristisista aarteista, joten sain....hhmm...varsin unohtumattomia elämyksiä pistellä suuhuni, enkä ole ihan varma,haluanko toista kertaa muistuttaa makuhermojani moisesta kokemuksesta.
Tänään meinaan tämä reissunainen maistoi pässin kiveksiä, hain lihaa ja valaan rasvaa. Kaksi ensimmäistä sain nielaistua,ja otin jopa toisenkin palan varmistaakseni maun.
Valaan rasva jäi kyllä nielaisematta...aikani sitä mukelsin suussani,ja se narskui hampaiden välissä, mutta nielaistuksi en sitä saanut.
Isännälle nämä minun makukokeilut oli varsin viihdyttävää ohjelmistoa,ja hän oli kuitenkin otettu siitä,että minä rohkeasti maistoin.
Hain maku oli voimakas, se oli ehkä kuitenkin yllättävästi se vähiten pahimman makuinen. Pässin kivekset maistui kuin suolaliemessä lillunut lauantaimakkara,ja rakenne muistutti kampasimpukkaa.
Noh, kerran se vain kirpaisee.
Ihan joka päivä meillä ei sentään syödä yllämainittua sapuskaa, eilen sain ihanaa leivitettyä turskaa perunoiden kera, ja eka iltana lammasta.
Tää minun isäntäni kokkaa ja syö hyvin perinteistä Islantilaista kotiruokaa, tässä talossa ei pastat eikä wokit juhli,fuusiokeittiöt ovat ihan eri osoitteissa.
Minulle sopii enemmän kuin hyvin,että saan nimenomaan sellaista perinteisempää maan kotiruokaa, koen jotenkin senkin vievän minut lähemmäksi tätä maata ja sen ihmisiä.
Erilaiset kalaruoat ja lammas eri muodoissaan on siis minunkin ruokavalioni täällä, maitotuotteiden lisäksi. Peruna on hyvin yleinen lisuke myös Islantilaisten lautasilla,ainakin maaseudulla.
Noh, päivän jännitykset ei suinkaan loppuneet pässin kiveksiin, ehei....
Isäntä sai päähänsä lähteä vuorimajalleen juuri tänään katsastamaan paikat. Tänään juuri kaikista päivistä, kun sääkin oli niin suotuisa.
No ei ollut suotuisa, lunta satoi niin sakeasti,että ympäröiviä vuoria ei enää erottanut,ja häthätää tietäkään.
Minä tietysti päätin lähteä mukaan himmailemaan, mutta kun aloimme lähestyä kohdetta,ja lumisade vaan sakeni,niin pieni epäilyksen siemen pääsi kytemään päähäni.
Auto piti jättää matkan varrelle,kun loppurinteet oli liian jäisiä,ja uusi lumi päällä vaan pahensi tilannetta.
Yritin suostutella isäntää kääntymään takaisin ja tulemaan joku toinen päivä, mutta itsepäinen on näköjään ainakin tämä Islantilaismies.
Lopputulema oli siis kuin perinteisestä avioliitosta, lähdimmä erisuuntiin...isäntä uppiniskaisesti ylöspäin, ja minä alaspäin.
Seurasin automme renkaiden jälkiä,mutta melko pian ne peittyi jo lumen alle. Kaikkialla oli valkoista,ei oikein kunnolla erottanut tien ja ojanpenkan rajaakaan,joten kävelin keskellä tietä..kyseessä pieni ja kapea ja hyvin vähän liikennöity syrjätie,mutta silti.
Aikani köpöteltyä alkoi tämä jo aiemmin kylvetty epäilyksen siemen ottamaan valtaa, ja piti pysähtyä hetkeksi miettimään jatkaako matkaa vai jäädäkö odottamaan jonnekin jääräpäistä isäntääni.
Menin eräälle lähitilalle kysymään tietä kotiin, ja tilan nuori mies hyppäsi autoon ja toi hämmentyneen Suomi naisen pihalle asti..olipa herrasmies,kertakaikkisesti.
Vuolaasti kiitin häntä sekä islanniksi(jeee,jotain oon jo oppinutkin)kuin myös englanniksi,ja hän vaan iloisesti kättään heilauttaen käänsi autonsa ja katosi lumisateeseen.
En minä hirveän kauan ehtinyt kotona olemaan, kun pihalta kuului taas auton ääniä.
No mutta kukas se sieltä tuleekaan?? Minun Islantilais farmari, ja niin hyväntuulisena, kun oli vaan yhen kerran lentänyt persiilleen alas tullessaan,eikä edes ojaan olkut ajanut...hiphei!
Minä silminnähden helpottuneena keittelin päiväkahvit ja sitten läksimmä hoitamaan päkätit,ja toimimaan parittajina...
Pässin kiveksistä nautti tänään muutkin kuin minä, nimittäin eräs soma uuhi-neiti sai lempeä ihan useempaan otteeseen....ei se huvi kyllä kauaa kestänyt, mutta eipä tuo tuntunut haittaavan...
Että tämmöstä...ihan siis tavallinen päivä..ei mitään erikoista...
T. Palleja pureskellut reissunainen Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti