Kun Lempi-velho urheilukisoihin osallistui

Kun Lempi-velho urheilukilpailuihin osallistui

  Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Koko metsä tuntui kuhisevan ja läheiset vuoret ja laaksot heränneet elämään.
Oli taas se aika vuodesta, kun kaikki nimekkäät ja vähän vähemmän nimekkäät yksilöt kunnostautuivat pistämään parastaan suuressa urheilutapahtumassa.
Paikalle oli saapunut väkeä läheltä ja kaukaa, myös lehdistö oli omissa karsinoissaan,ja katsomo pursui väen paljoudesta.
Myös ystävämme Lempi-velho oli saapunut paikalle kisoihin, hän oli viettänytkin jo hyvän tovin ihan omissa oloissaan pikku mökissään, eikä kukaan oikein ollut nähnyt häntä aikakausiin.
Mutta nyt Lempi saapui paikalle, tyylillä tietenkin.
Oman kylän väki kohahti jännittyneenä, kun tuttu hahmo purjehti katsomon ohi tutussa rehevässä habituksessaan.
Lempin ensimmäinen laji oli luutien pikamatka, ja hän oli viemässä tuomaristoon rekisteriotteet ja tarkastuttamaan kulkuneuvonsa.
Pitkälle ei siinä hommassa päästykkään, kun yksi tuomareista kiinnitti huomiota luudan hieman erikoiseen muotoiluun.
Lempi-velho kiiruhtaen selittämäön:" tämä on uusinta uutta, tämä on sellainen aerodynaaminen muotoilu,jota ei olla vielä paljon nähty."
Tuomari katsoi Lempiä, ja sitten toisia tuomareita. Sitten hän katsoi uudestaan Lempiä ja totesi:" valitettavasti joudumme diskaamaan teidät,sillä ruohonleikkureiden moottorit ovat kiellettyjä tässä luokassa. Tämä on ns.perinteisen tyylin kisa,joten emme voi valitettavasti antaa teidän osallistua.
Lempi-velho tuhahti harmistuneena,ja kasvot punoittaen lähti tiehensä. Luuta starttaili hiljakseen perässä,kaksitahti moottorista tulevan katkun seuraten paljastaen vanavedessään.

 Lempi siirtyi urheilukentälle, alkoi lämmittelemään kuulantyöntöä varten.
Pituushyppy kisaan oli turha osallistua, sillä pääsiäispuput olivat kovassa kunnossa tänä vuonna,joten sieltä oli turha palkintoja odotella.
Hammaskeijut taiteilivat permannolla ja telineillä, ja keihäskisan kärjessä oli yllättäen Lempin hyvä tuttu vihreältä saarelta, nimittäin Leprecorni.
Jouluherkut painoivat Lempinkin kupeita, joten juoksukisoissakaan ei hyvä heiluisi.
Ei Lempi kuulassakaan helpolla pääsisi, sillä myös Joulupukki oli treenannu salaa Korvatunturilla, sen verran pitkälle tuo valkoparta lykkäsi kuulan jo ensi työnnöllä. Ja katsomossa muori hihkui innoissasn ja taputti käsiään, ei ole syönyt pukki turhaan muorin riisipuuroja pitkin vuotta.
Sitten tuli Lempin vuoro...
...yleisö kohahti...Lempi astui kehään...nosti kuulan ja asetteli kohdilleen...otti pari kierrosta kehässä ja julmasti rääkäisten lähetti kuulan kohti korkeuksia...
...ja pitkälle se lensikin...
Mutta riittääkö se päihittämään Korvatunturin hallitsevan mestarin??
Ei riitä ei, senttipeliksi se meni ja ei ollenkaan ystävämme Lempin eduksi.
Niin rakastettava,ja ylernsä hyvätahtoinen kuin Lempi olikin, niin minkään valtakunnan urheiluhenkeä hänelle ei oltu suotu, kilpailuhalua kyllä löytyi, mutta tappiot tämä värikäs velho otti raskaasti.
Ja silläkin uhalla,että jäisi tulevanakkn jouluna pari pakettia vähemmälle, niin onnittelemasn ei Lempi voittajaansa kyennyt, ei edes silloin, kun kyseessä oli itse Joulupukki.
Lempi lähti niskojaan nakellen kisapaikalta kiukusta puhkuen,murahti jotain painokelvotonta lehdistölle ja marssi tiehensä. Käveli hameen helmat hulmuten mökkiinsä asti,paiskasi oven voimalla kiinni ja tokaisi:" ne oli sitten viimeiset kisat,johon tämä velho osallistui..ikinä!"
Luuta kuunteli ystävänsä kiukuttelua hieman huvittuneena,sillä kyllähän se muistaa,miten edellisenkin vuoden kisoissa kävi. Ja eiköhän se Lempi - velho nähdä kisaamassa myös vuoden päästä, sillä minkäs se velho mahtaa valtavalle kilpailuvietilleen?? Ei mitään.