On kulkurin taipaleella tärkeää, hyvät kengät,avoin mieli ja aikaa.
On kulkurin toveri hänen reppunsa, hänen mielensä ja aatoksensa.
Mitä kätkee reppu tuo?
Tuo kulunut,risainen,räsyinen,maantie pölyllä kuorrutettu,kesä sateilla pesty ja syksyn tuulissa tuuletettu.
Se kätkee eväät elämään, se kätkee raikkaan veden sammuttaman matkalaisen janon..janon,joka on aina läsnä.
Se kätkee niin monta tarinaa, on pullollansa muistoja.
Se kätkee taipaleen tuskan, väsymyksen,ikävänkin.
Se kätkee kyyneleet, ilon kyyneleet ja surun suolaiset suuret yksinäiset karpalot.
Reppu räsyinen toimii tyynynä, kun väsynyt kulkuri torkahtaa suuren tammen alle.
Kun askel painaa, eivätkä jalat meinaa kantaa, löytyy repun uumenista ne tarvittavat taiat, jolla päästään määränpäähän.
Sieltä löytyy usko, usko itseensä,omiin voimiin ja sivutaskusta löytyy sisu, sille on aina käyttöä.
Ja kun kulkuri eksyy tieltä,on mukana kompassi ja kartta.
Suurin kompassi löytyy sydämestä, ja kartta avoimesta,valppaasta mielestä.
Kulkuri taival on matka, päättymätön matka.
Mielen mutkiin ja koukeroihin, sielun mäkisiin maastoihin ja pimeisiin laaksoihin.
Matka sydämeen, matka joka päätty vasta sitten, kun reppu on yksin eteisessä,ja kulkuri poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti