Ihon ikävä

Ihon ikävä

 Viileät lakanat,
hellivät vartaloa, pitävät hyvänä.
Muistuttavat siitä,että vielä olen elossa.
Mutta kehoni kaipaa kosketusta, janoaa aistien ilotulitusta.
Sitä odottavaa tunnelmaa, kun lämmin käsi silittää niskaa,siirtyy selälle,jää siihen pehmeään mutkaan,
ennenkuin aloittaa matkansa pakaroille.
Koko vartaloni herää,jokaista solua myöten,kun tunnen huulet kaulallani,pienen kiusoittelevan näykkäisyn korvanipukassani.
Käännyn hitaasti ympäri,lakana valuu lattialle,paljastaen rintani,paljastaen sen,kuinka kiihoittunut olen..valmis...
Se huumaava tunne, kun saan turvakseni miehen painon päälleni,se saa sydämeni hakkaamaan villisti, haukkomaan henkeä.
Kun saan kietoa käsivarteni ja reiteni hänen ympärilleen,kertoen hänelle olevani läsnä, siinä hetkessä, juuri hänen kanssaan.
Maailma pysähtyy ympärillä, kellot seisahtuvat.
Kuulen korvissani vain ne hengityksen äänet,ne kuiskaukset,joita minulle hiljaa supistaan.
Hassuja sanoja, hellitellen, hyväillen sieluani.
Lämpimät vartalot kietoutuneina toisiinsa,
huulet leikitellen huulilla.
Seikkailevat kädet, katseet toisiina lukittautuneena,
hymyn makeus suudelmien seassa.
Se ihana suloinen hetki,liian lyhyt ikuisuudeksi,siitä haluaa pitää kiinni,ei laskea irti.
Ja kun se on ohi, jää ikävä.
Keho jää kaipaamaan kosketusta, huulet huulia.
Kynttilä on sammunut, katuvalot loistavat sisään säleverhojen lomasta.
Ryttyinen lakana,hänen tuoksunsa ,verhoaa raukean vartaloni,kun katson ulos tyhjyyteen.

Anneli Laulumaa 4.12.2017