kehoni rentoutuu, jokainen lihas laukeaa.. kuulen vain sydämen lyöntini, ja jään tähän hetkeen..
Kynttilät valaisevat pöydällä, tuovat pientä lämpöä...seuraan niiden lepatusta - elämän liekki.
Kynttilän valossa silmänikin hohtavat tähtien lailla...nekin luovat omaa valoaan pimeällä taivaalla.
Sitten...hiljaisuudesta..jouset virittäytyvät - tuttu kaipaava melodia täyttää huoneen, huumaava ääni..
Bachin Air imee minut mukanaan..kiipeän kevyelle pilvenhattaralle kyytiin, matkustan..minne tällä kertaa???
Pidän kiinni pilven reunalta ja kurkin alaspäin...mitä näen??
Talvisessa lumihangessa havaitse jonkun makaavan...hahmo liikahtaa - huokaisen helpoituksesta..
mutta vain vähäksi aikaa, koska hahmo on niin tutun oloinen..
Sehän olen MINÄ - paljon nuorempana lettipäisenä tyttönä .
" Mitä sinä tyttö hyvä siellä kylmässä talviyössä yksin värjöttelet? " Minä mietin seuratessani hänen toimiaan korkealta..
Hän katsoo ylös taivaalle..tähtiin...odottaen...mitä??
Näkeekö hän minut?
Ei voi, vaikka istun pilvenhattaralla, hän ei näe pilveä...hän näkee talvisen tumman tähtitaivaan...
Kyynel valuu hänen silmästään, haluaisin pyyhkiä sen pois...mutta en voi...
hän on menneisyydessä..minä olen tässä ja nyt...
Kurkoitan kuitenkin käteni häntä kohti kuin yrittääkseni silittää hänen poskeaan ja sanoa, että kun uskoo itseensä, kaikki kääntyy vielä hyväksi....
Tähdenlento..hän hymyilee kyyneltensä läpi ja tiedän saaneeni yhteyden häneen - itseeni...lapsuuteeni...
Ja hän tulee pärjäämään, vilkuttaa minulle , nousee ylös pyyhkien kyyneliään kadotakseen yöhön.
Minä havahdun...
kyynel vierii omalla poskellani..lämmin ja suolainen...
Minä elän - tunnen - olen voimissani..
sydän lyö rauhaisasti..kynttilä luo valonsa kasvoilleni...
Musiikki vaikenee..ote kirpoaa kynästä...vaivun uneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti