Katson ikkunasta ulos taivaalle; näen pienen välähdyksen lentokoneesta, joka kohoaa kohti valkoisia pilviä ja sinistä taivasta - kohti lintujen moottoritietä.
Pian on minun vuoroni.
Pikainen silmäys passiini ja matkalippuihini, kuin varmistaakseni, että olen todella lähdössä taas.
Matkaan - kohoan siivilleni ja tunnen sen uskomattoman tunteen kulkevan läpi koko kehoni - vapauden!!!!!
Juureni ovat täällä, kaukaisessa pohjolassa.
Tulen aina olemaan se sinisilmäinen Suomi -neito, ja sitä en koskaan häpeä tunnustaa, se on minulle kunnia.
Mutta mistä sain tämän palavan himon vaeltaa ja kulkea?!
Minulla on sammumaton jano nähdä ja kokea.
Koti on siellä missä sydän on.
" Reppu selässäni kuljen kohti uusia haasteita; edessäni avautuu kuin katkeamaton filmi uusia näkymiä.
Tapaan uusia ihmisiä.
Istun pimeässä ja savuisessa pubissa, taustalla soi paikallisia kansanlauluja....viuluja, huiluja...leikkisää rytmien sekasotkua.
Keskittäydyn kuuntelemaan pöytätoverini tarinoita, jälleen uusi elämänkerta..jälleen uutta opittavaa.
Jatkan matkaani veden äärelle, merenrantaan.
Istun liukkaalle kalliolle, ja kuuntelen merilintujen ääniä ja lokkien kirkumista.
Katson, kuinka aallot paiskautuvat pieniksi pisaroiksi iskeytyessään kallioihin.
Taivas on niin tumma, sininen...kuin pehmeää samettia.
Sitten tulevat tähdet, yksitellen...kukin omalla vuorollaan.
Ne tulevat näyttämään tietä, ja antamaan valoa minulle ja muille seikkailijoille."
Herään haaveistani, kerään matkalaukkuni mukaani ja suuntaudun kohti suurta lintua, jonka suuri suu nielaisee minut sisäänsä.
Juuri nyt haluan mennä, lähteä.
Joku päivä tulee vielä se aika taas, jolloin jossain sateenkarren toisella puolella kaipaan kotiin.
Silloin pakkaan taas rinkkani ja palaan juurilleni -
järvien ja metsien maahan, missä mansikat maistuvat mansikoilta ja missä saunavihdat paukuttavat hikisten maamiesten selkiä.
kirj.Mari Laulumaa - Hirvonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti