Pieni hetki ihmisen elämässä, mutta niin täynnä hyvää mieltä, ja positiivista energiaa.
Mansikan ja mustikan maku huulilla, vilvoittava merivesi keholla ja leppoisa lämmin auringonpaiste...
...puna-apilan, päivänkakkaran ja maitohorsman kepeä tanssi tuulen heilutellessa niiden sorjia varsia.
Sinikellon lempeä huokaisu, kun pullean pörheä mehiläinen pysähtyy sen kukkaan....taipuen,muttei taittuen tämä kaunis kukka ottaa vastaan pienen iloisen pörriäisen, joka pian kuitenkin jatkaa matkaansa.
Kettu Repolainen pysähtyy polullaan hetkeksi, rapsuttelee itseään hetken ja venyttelee toisen ,kääntyy ja näkee edessään hahmon...
....ihmislapsi kukkamekossaan kyyristellen hamuaa herkullisia sinisiä marjoja pensaasta maiskutellen onnellisena huuliaan..
Näiden kahden metsän kulkijan katseet kohtaavat hetkeksi, kumpikaan ei liiku, mutta sitten kettu kääntyy takaisin tulosuuntaansa ja katoaa metsän uumeniin.
Se seisahtuu hetkeksi katsoen taakseen, ihmislapsi jää sinne kyyristelemään, ei lähde perään. Sitten hän suoristautuu, hänen kasvoilleen leviää onnelkinen hymy ja hän häviää hiljaa polkua pitkin takaisin ihmisten maailmaan.
Kesäpäivä täynnä tuoksuja,makuja,ääniä, jotka tämä kukkaismekossaan kulkeva ihmisen lapsi painaa sydämensä sopukoihin talteen..kuin suuren aarteen.
Ja kun marraskuu sitten saapuu taas joskus nurkille, uhmakkaana ja kovaäänisenä,ahmaisten tuon kesäisen keijun kitaansa kertahaukkaisulla,
niin tämä hentoinen tuulessa keinuva kesäheinä raottaa aarrearkkuaan varoen,ja nauttii vielä pienen tovin täydellistä kesäpäivää, ennenkuin pimeys ja kylmyys jäädyttävät hänen sydämensä ja upottavat. hänet taas syvään kuiluun, kauas valon ja lämmön kosketuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti