Elämää ei pitäisi ottaa hirveän vakavasti, ainakaan aina, ja varsinkin itseensä tulisi suhtautua vähemmän ryppyotsaisesti ja osattava nauraa itselleen.
Meinaan sen taidon kun osaa, niin komiikkaa ja viihdettä onkin tarjolla pitkän kaavan mukaan,ihan niin pitkään,kuin niitä elon päiviä riittää.
Minulla on siis hupia riittänyt itseni kustannuksella kohta 48 vuotta, ja kun aloitin tämän kulkurielämän ja rengin työt, niin komiikkaa on oikein kansainvälisellä tasolla,monella kielellä,pantomiimillä ja joskus jopa mustavalkoisena mykkäelokuvana.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa tällä Suomen omalla Miss Beanillä,nolojen tilanteiden naisella.
Ihan aina ei ole nauru irronnut heti tilanteet päällä, mutta jälkeenpäin sitten siitäkin edestä.
Ja välillä voi sitten ihan sitä tuikitavallista arkeakin piristää vähän kaikenmaailman kohelluksilla....saa nauraa, ei oo pakko.
Tämä minun tämänhetkinen rengin pestini on siis Islannissa, lammasfarmilla. Ensimmäinen kerta tulen ja jään maassa, mutta ei takuulla viimeinen.
Seuraavan kerran on tultava keväällä ja oltava kesän yli,ja mentävä hommiin lypsykarjatilalle,jossa on myös hevosia. Saan sillä tavalla olla tekemisissä sekä Islanninhevosten kuin myös Islannin oman lehmärodun kanssa.
Ja koska nyt olen maan pohjoisosassa,niin ensi kerralla valitsen eri ilmansuunnan.
"Vaihtelu virkistää", sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki.
Kun katselen ikkunasta ulos lumisateeseen ja nautin aamukahviani, niin huomaan taas hymyileväni itsekseni.
Eilenkin tuuli kylmästi, mutta oli muuten varsin mukava sää lenkkeillä. Tänään sataa lunta antaumuksella ja ankara tuuli pyörittää sitä ympäriinsä avoimella pihamaalla, tuoreen lumen peittäessä alleen varsin jäätävän maanpinnan.
Joskus pelkkä kävelykin voi siis olla extreme-laji, jos et liukastu jäällä ja lennä persiillesi, niin sitten tuuli koettaa keilata sut kumoon...ja tänään on luvassa tupla tai kuitti, eli molempi parempi.
Päkätit odottavat aamupöperöitään mukavasti lampolan suojissa, mutta laitumilla nököttävät urheasti mammutinkarvassa olevat sitkeät Islanninhevoset.
Ja niitähän Islannissa riittää, isoja laumoja Islanninhevosia vähän siellä sun täällä, värikkäitä itsepäisiä otuksia.
Eilen kuulin että ratsastuksen lisäksi niitä kasvatetaan puhtaasti myös lihan vuoksi täällä, sillä lampaanlihan lisäksi myös hevosenliha on varsin yleinen proteiinin lähde Islannissa.
Ja söinhän minä itsekin lauantain juhlissa sitä pepperonia, joka oli hevosenlihasta valmistettu.
Nyt on sitten kaikki heppahullut kirveiden kanssa minua vastassa,kun palaan kotiin joskus...
Mitäpä tässä hurskastelemaan...en ole kasvissyöjä, joten olisi aika tekopyhää syödä kanaa ja nautaa ja possua, ja sitten taivastella ja pyöritellä silmiään,jos joku syö hevosburgerin...
Minulla on muutenkin tuo toleranssi noihin " ruoka-natseihin" ollut pakkasen puolella jo hyvän aikaa.
Mutta se siitä....tuosta aiheesta voisi avautua pitkän kaavan mukaan, mutta jätän sen myöhempään ajankohtaan.
Nämä reissut ovat kasvattaneet minua ihmisenä, haastaneet minua, olen oppinut paljon itsestänikin kaiken muun opin lisäksi,mitä on mukaan tarttunut.
Elämä opettaa...jokainen isäntä, jokainen isäntäperhe on ollut omalla persoonallisella tavallaan,varsin merkittävässä asemassa.
Aika harva enää pitää yhteyttä, mutta siitä huolimatta ovat jääneet minun mieleeni, ja muutama myös sydämeeni.
Introvertti luonteeni on ollut välillä hyvinkin koetuksella, ja mukavuusalueeltani olen poistunut tasaisen usein.
Itse asiassa olen koko ajan hieman mukavuusalueeni ulkopuolella, jo lähtemällä ulos omasta kodistani.
Sopeutuvaisuus ja kyky joustaa ovat varsin tärkeitä ominaisuuksia, ilman niitä tämän tyylinen elämä olisi vieläkin haastavampaa.
Täytyy pystyä sietämään epävarmuutta, muutoksia, sillä mikään ei ole varmempaa kuin epävarma.
Jos tykkää rutiineista ja säännöllisyydestä, niin ei kannata lähteä tälle tielle.
Sitkeä nahka on syytä omata myöskin, sillä aina löytyy heitä,jotka haluavat nujertaa,masentaa ja arvostella sinua ja tekemisiäsi.
Jos kaikesta huolimatta veri vetää maailmalle repun kanssa elämään hetkessä, yllättymään ja ihmettelemään mitä jokaisen mutkan takaa tupsahtaa vastaan, niin kutsuun kannattaa tarttua ja heittäytyä elämän virtaan...
Ehdottomasti kannattaa, suurella sydämellä,aistit auki ja järki mukana...
Lämmöllä Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti