Elämä on täynnä valintoja, risteyksiä toisen perään. Käännynkö oikealle, vai menenkö vasemmalle? Valitsenko tuon tasaisen asfaltoidun tien, vai poikkeanko siltä ja kiipeän pitkin kivisiä polkuja, askel välillä lipsuen?
Jostain kumman syystä minun elämäni polku tuntuu olevan pullollaan näitä risteyksiä ja tienhaaroja..juuri kun luulet saneesi hetken breikin, niin nurkan takana odottaakin taas uusi risteys - välillä oikea kunnon liikenneympyrä. Miten ihmeessä sitä löytääkin sitten perille??
Perille minne?? Eikö elämä itse ole se matka, joka on se itseisarvo, ei se määränpää? Onko minulla kartta? Kenties kuitenkin modernisti navigaattori?? No ei ole kumpaakaan....minulla on vaisto, jota kuutelen hyvin tarkkaan,ja teen päätökset sen mukaan. Ja välillä ne päätökset syntyy hitaasti muhien, useimmitten kuitenkin nopeasti, koska tilanne vaatii akuuttia suunnanmuutosta -selviytymisen vuoksi.
Selviytyminen..eläinmaailmassa tunnetaan ne 3n F:n tavat: fight, flight or freeze!! Tappele, pakene tai jähmety.. Oinaan tempperamentilla höystettynä toi eka vaihtoehto oli nuorempana varsinkin ensimmäisenä mielessä, verbaalisessa mielessä tietenkin, koska väkivaltaa ja agressiivisia ihmisiä pelkään,enkä toimi niin itsekään.
Näin vanhemmiten ja jossain määrin viisastuneenakin ( äitiys kasvattaa luontoa ja pitkää pinnaa), olen nykyään vähän rauhoittunut enkä ihan vähästä prvosoidu tai ala riitasille, se kuluttaa turhaan energiaa. En minä toki koskaan mikään hiljainen hyssykkä ole,enkä tule olemaankaan. Nykyään vaan valitsen ne taisteluni,ja minkä eteen olen valmis sitä energiaa kuluttamaan. Tarvittaessa lähden pois tilanteesta, tai vältän henkilöitä,joiden kanssa tiedän joutuvani ristiriitaisiin tilanteisiin,joista ei tulla olemaan koskaan samaa mieltä.
Ei kaikkia voi miellyttää,eikä pidäkään - faktahan se on,että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää ja aina on joku jostain eri mieltä.
Mutta tärkeintä on,että kykenee katsomaan itseään peilistä joka aamu, ja kuuntelee sitä sydämensä ja omantuntonsa ääntä..että elää itsensä näköistä elämää - se vaatii rohkeutta ja lujaa luontoa, jos se elämäntapa poikkeaa vähääkään vallitsevasta kulttuurista ja normeista..mutta siitä on pidettävä kiinni,että on oma itsensä -AINA!!!
Tämän sanoen pienen hiljaiselon jälkeen olen palannut linjoille, ja myös tämä blogi tulee heräämään henkiin kuvien ja kirjoitusteni myötä..asiaa on paljon, koska on paljon tapahtunutkin..pysykää kuulolla! Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne<3
