Sinulle

Vaikka aavikko näyttääkin karulta ja kuolleelta, että siellä ei mikään eläisi kaiken hiekan ja kuumuuden keskellä, minä vien sinut sinne ja osoitan,miten täynnä elämää se paikka on..miten kaunis voi olla aavikon auringonlasku...
Vien sinut metsään sateen jälkeen,kun sateen jälkeen siellä tuoksuu niin hyvälle....otan kätesi omaani ja kosketamme yhdessä ison männyn rosoista,mutta tukevaa runkoa....kosketamme pehmeää sammalta..istumme kuuntelemaan vanhalle kannolle,kuinka luonto herää henkiin rankkasateen jälkeen....
Seuraamme pienen oravan touhuamista kun se ketterästi kiipeää puun runkoa pitkin kadoten jonnekin korkeuksiin.....


Jos minä joskus en enää tätä näe, piirrä sinä sanoin kaikki eteeni kankaalle ja väritä se satenkaaren värein...
Jos minä joskus en kuule enää linnun laulua tai meren pauhua, ole sinä korvani ja ja kirjoita niistä nuotit niin voin lukea ne äänet paperilta.....
Ole sinä minun kiveni ja tukeni, minun kallioni....minä olen sinun aurinkosi:)

Mari Laulumaa