Wolf song ( just call my name) --> valokuva:Mari Laulumaa
Suomi on tuhansien järvien ja metsien maa, ja siihen on liittyynyt kautta historian olennaisena osana myös kalastus ja metsästys..on noudettu pöytään niin metsien kuin järviemme antimia, ruokittu nälkäiset suut siellä pienissä tuvissa. Ruokapöytään on löytänyt tiensä kalojen lisäksi pienet riistalinnut, ja vähän isompikin riista, kuten hirvet ja peurat jne... Metsissämme liikkuu sorkkaeläinten lisäksi myös suurpetoja: ilveksiä, ahmoja,karhuja ja susia - onhan se niiden koti.
Tässä blogissani keskityn nyt nimenomaan yhteen noista suurpedoistamme..pelätty, parjattu, satujen ja tarujen kautta lapsillemme uskottu paha ja vaarallinen eläin - iso " paha " susi = canis lupus.
Jo kansanperinteissä tuvassa öljylamppujen valossa kerrottiin tarinoita noista vaarallisista petoeläimistä, luettiin kirjoja,joissa pahat sudet oli pukeutunut lampaan vaatteisiin, tai jossa susi oli syönyt isoäidin ja pukeutui itse isoäidiksi ym ym... ihmekös tuo, että sukupolvelta toiselle uskomukset jäivät elämään tästä kamalasta olennosta, joka hiippaili metsissä meitä ihmispoloisia vaanimassa.
Susi on uhanalainen eläin, jonka kanta tällä' hetkellä keikkuu 200n yksilön tuntumassa ( riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan), tähän on laskettu jo 2011 syntynyt pentuarvio ja Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmin puolin liikuskelevat susilaumat. Susi on runsaslukuisin juurikin Itä-Suomessa rajan tuntumassa ja sen läheisyydessä.
Susi on laumaeläin, joka elää ja liikkuu pienessä 2 - 15 yksilön laumassa.Sen pääasiallinen ravinnonlähde on: pikkujyrsijät, jänikset, peurat, porot, toisten petojen haaskat jne...Sudella ei ole luontaisia vihollisia kuin YKSI - ihminen!!!! Suden sopivien elintilojen väheneminen ja salametsästys on sen uhka. Susi ei ole todistetusti tappanut ihmistä yli sataan vuoteen.
Lapissa porokantoja eliminoi liikenne huomattavasti susia enemmän, silti susi maksaa kalliin hinnan kaatamastaan porosta.
Mistä ihmeestä tämä viha näitä eläimiä kohtaan kumpuaa?? Tietenkin ne kansanperinteet ja tarut ovat oma juttunsa, mutta myös syvällä elävä metsästyskulttuuri maassamme. Suurpetojen metsästys tuo aina oman sulkansa hattuun,eri lailla kuin arkisempi hirven tai metsälinnun ampuminen.
Uutisissa ollut juttua, kun koiria on jäänyt susien raadeltavaksi milloin pihoilla milloin metsässä. Oman lemmikin ja työkaverin kuolema on aina suru, kä'vi se kuinka tahansa. Mutta erittäin usein näkee metsästyskoirien elävän ympäri vuorokauden ulkona tiloissa, joihin on erittäin helppo päästä kiinni, jos on metsän eläin. Yksi ehkäisykeino siis on ottaa koirat sisälle, tai rakentaa sellainen tarha ulos, että sinne ei pääse susikaan käsiksi. Kissat pääsevät puihin pakoon, sudet eivät sentään osaa kiivetä.
Lapsille voi susitiheillä alueilla järjestää koulukyytejä, tai vanhempien kesken kimppakyytejä vuoronperään, vaiikka se riski lapsillakin jäädä susien suuhun on marginaalinen verrattuna muihin riskeihin, mitä koulumatkalla voi pieni lapsukainen kohdata.
Kuten jo aiemmin mainitsin, susien sopiva oma elintila pienenee sitä mukaa, kun ihminen levittäytyy asumaan laajemmin ja ottaa kotieläimiä ja laiduntaa niitä jne... ei Suomi ole suinkaan ainoa paikka ,jossa eletään susien kanssa, ja jossa tämä susien määrä on vielä näinkin pieni. Iberian niemimaalla laiduneläinten mukana on ns. laumanvartijakoira,joka varoittaa paimenta lähellä liikkuvista petoeläimistä. Miksi tätä mallia ei voida ottaa käyttöön myös meillä??.Varmasti löytyy monia tapoja ja ratkaisuja elää sovussa maamme suurpetojen kanssa, mutta kyse onkin halusta - jos ei niitä haluja ole,niin silloin ei nähdä muita keinoja kuin se kuula kalloon..
Miten voi olla mahdollista, että maassa, jossa on metsää ja vielä runsaasti asumattomiakin alueita, ei pärjätä parin sadan suden kanssa?? Nämä eläimet karhujen ja ilveksien ohella ovat meidän rikkautemme, ei heikko lenkki, ei syy uhkaan ja hjysteriaan..
Meillä on aidosti vakavia ongelmia ja vaaroja, joita kohtaamme paljon enemmän joka päivä, kunpa niihinkin ja niiden ehkäisyyn käytettäisiin yhtä suurta tunteenpaloa kuin yrittäessämme lannistaa tätä metsien kansalaista - sutta - älä hukkaa hauku, ulvo sen kanssa, ole yhtä - elä yhdessä, kunnioita.
Hyviä susilinkkejä:
http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/susi/
http://luontoliitto.fi/susiryhma/
http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/suurpedot/
http://www.tunturisusi.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti