Ma 5.5.2014
Minä tulin tänne saarelle vasta toissailtana, ja nyt jo tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt ja eläisi aivan omassa maailmassaan - omalla planeetalla.
Täällä kun istuu aivan meren äärellä ja ihailee aaltojen maininkeja istuen turvallisesti vahvoilla ja voimakkailla kallioilla, niin maailman sodat ja politiikan likainen valtapeli tuntuu aivan epätodelliselta.
Vai onko se niin, että ne sodan raatelemat kodit ja ihmiset, ja politiikan turmelemat sielut ovatkin sitä todellisuutta, ja minä olen jossain toisessa todellisuudessa - tähtiportin kautta kulkeutunut jonnekin paratiisisaarelle.....
Tämä paikka todella rauhoittaa, meren jatkuva läsnäolo saa itsensä tuntemaan pieneksi ja nöyräksi, mutta samanaikaisesti siitä saa jatkuvasti energiaa ja voimaa.
Ihan mieletön rauha ja hyvä olo valtaa koko kehon, kun painautuu tuulta piiloon vasten voimakkaita ikivanhoja kallioita - meri siloittanut voimakkailla aalloillaan rannan kivet ja vaahtopäät kepeästi kelluvat kivikoiden lomassa.
Paleltaa kovasti, tuuli on vielä kylmä, mutta vaikka sormet ovatkin jo kohmeessa, niin ei vaan saa itseään kiskaistuksi irti sieltä. Joku näkymätön käsi pitää paikallaan, ei laske irti otettaan.
Ja kun vihdoin saat kiskaistuksi itsesi ylös ja lähdet pois, sinun on pakko vielä kääntyä katsomaan taaksesi, ja varmistaa, että se meri ja ne kalliot jäävät sinne - että ne eivät katoaisi kuin unikuva pois näkökentästäsi.
Täällä ei malta juurikaan sisällä olla, käydä vain syömässä ja nukkumassa - koko ajan on polte päästä ulos. Jokaisella säällä, jokaiseen vuorokaudenaikaan, nämä kalliot ja tämä meri saaren ympärillä näyttäytyy aivan eri valossa - tuskin maltan odottaa, että saan hyvästellä päivän kun aurinko laskee, ja tervehtiä uutta päivää nousevaa tutuilta kallioilta.
Joutsenet omilla luodoillaan viettävät omaa rauhallista perhe-elämäänsä, lokit jaksavat esittää upeita lentonäytöksiään säällä kuin säällä itäen suurta melua itsestään: " katsokaa minua! Katsokaa miten hienosti lennän ja ratsastan tuulen selässä! Katsokaa, miten hurjia syöksyjä teen mereen!"
Koen olevani etuoikeutettu, että saan viettää aikaa täällä, että minulla on aikaa nauttia kaikesta tästä. Olen kiitollinen, että kun avaan silmäni, kuulen lintujen äänet enkä pakoputkien pauketta ja liikenteen melua ja ihmisten huutoa.
Olen kiitollinen, että kun ajan kauppaan, saan jättää pyöräni auki kaupan nurkalle, ihmiset ovat minulle ystävällisiä ja hymyilevät, eivätkä odota minua aseistettuna jossain nurkan takana.
Suomi kokonaisuudessaan muihin paikkoihin verrattuna on varsin turvallinen maa, vieläkin, mutta tämä pieni saari on aivanerityisen turvallinen paikka - täällä en vaan osaa pelätä mitään, koen olevani täällä todella turvassa kaikelta pahuudelta.
Täällä on menninkäisen hyvä olla, helppo hengittää ja jokainen solu elää tätä hetkeä, imien positiivista energiaa ja valoa ja lämpöä tästä paikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti