In vino veritas - viinissä on totuus

 

( Kuvat © Anneli Laulumaa )

“In victory, you deserve Champagne; in defeat you need it.”
Napoleon Bonaparte

" Wine and friends are a great blend.”
Ernest Hemingway

“Wine is bottled poetry.”
Robert Louis Stevenson


Viinillä on pitkä historia , mutta lienee melko turvallista todeta, että se on ollut keskuudessamme tuhansia ja tuhansia vuosia.
Vanhimmat todisteet viinistä löytynevät yli 7 tuhannen vuoden takaa Kaukasuksen seuduilta.
Viinin historiasta löytyy paljon hyviä artikkeleita, ja niihin voi syventyä tuntikausiksi , mutta nyt kerron lähinnä omasta historiastani viinin suhteen.

Viinikiinnostukseni on lähtenyt liikkeelle joitakin vuosia aikaisemmin, kun mitä urani ravintola-alalla ( myöhäis-herännäinen molemmilta osin) .

Jo ennen ensimmäisiä viinikoulutuksiani tilasin ja luin viinilehteä, maistelin jotain mielestäni kiinnostavia viinejä jne...
Aika harmitonta pientä askarteluahan se on ollut , taisipa olla joskus jopa viinikaappikin ( siihen mahtui n.20 viiniå) .

2008 ja 2009 osallistuin Haaga-Perhon järjestämiin koulutuksiin:

☆  Haaga Instituutti, Helsinki / Spanish wine educators tour
☆ Haaga Instituutti, Helsinki / WSET level 2, intermediate certificate in wines and spirits 

    2016 sain mielettömän hienon mahdollisuuden olla töissä Sveitsiläisellä viinitilalla, joka oli perheyritys varsin lähellä Saksan rajaa, tässä linkki heidän viinitilansa sivuille;

https://weingemeinschaft.ch/


Vaikka oma viiniharrastuneisuus on varsin vaatimatonta ja lapsen kengissä, kiinnostus viinejä kohtaan ja halu oppia lisää on valtava .
Jossain määrin tätä prosessia hidastaa niin budjetti kuin varsin liikkuva elämäntyylini, mutta näillä mennään ja otetaan irti kaikki ne mahdollisuudet kehittyä, mitä vastaan tulee.

Oma viinimakuni ja filosofiani..

Mitä tulee valkoviineihin, kuohuviin ja roséviineihin, minun motto on: kuivana kiitos .
Jostain syystä haluan juomani kuivana , oli sitten kyseessä viinit tai siiderit.
Puolikuivat menee vielä jotenkin, mutta silloin pitää olla jo jotain sapuskaakin nokan edessä.
Kaikki sitä makeammat jää kyllä minulta juomatta , nämä on niitä kuuluisia makuasioita.

Rypäleistä erityisesti Albariño ja Grüner veltliner kuuluvat omiin suosikkeihini, mitä tulee juurikin valkkareihin , mutta Saltan alueelta Argentiinasta tulevat Torrontes-rypäleiden viinit maistuvat myöskin oivallisesti.
Portugalin DOC Vinho verden alueen valkkarit ja rosét ovat myös löyräneet tiensä minun lempiviinien joukkoon.

Ja kun puhutaan kuplista, niin silloin Ansku kaivaa esiin Cava-pullon 🥂🍾.
Cava on minun valintani silloin, kun lasista pitää löytyä kuplia ja on syytä kilistää malja- oli kyseessä vaikka naapurin papan kissan nimipäivät.

Kun lasiin on saatava punaista, kun tekee mieli kaivautua syksyisenä sadeiltana viltin alle hyvän kirjan kera , niin silloin luotettu viinimaani on usein Espanja .
Mutta koska olen utelias sielu ja haluan tietenkin maistella eri viinejä eri puolilta maapalloa, niin yhtä jouhevasti siemailen muitakin.

Siitä filosofiasta...

Kyllähän niitä viinin ja ruoan liittoja on paljonkin , että mikä sopii hyvin vaikka pihvin kanssa ja mikä merenelävien jne...
Eikä siinä mitään, nehän pitävät kylllä paikkansa.

Itse haluaisin kuitenkin taas kerran nostaa esiin sen, että kyse on kuitenkin taaaas kerran niistä makuasioista.
Jos ei se punaviini kertakaikkiaan sytytä, niin ota ihmeessä se, mikä juuri sinusta maistuu parhaimmalta - kukaan ei haasta oikeuteen , jos nautit mielummin valkoviinin tai rosén kesän grillijuhlissa .

Ja vaikka viineille on omat lasinsa , niin ei ole rikos nauttia kesäiltana viiniä kertakäyttömukistakaan, jos seura on hyvää ja maisemat mykistävät.

" Drinking good wine with good food in good company is one of life’s most civilized pleasures.”
Michael Broadbent

 

Few words about the life of a seasonal worker

 

The joys and pain( in the ass) to be a seasonal worker  

I think that the seasonal workers and those, whose working hours are mostly constructed by gigs on several different places ,are a whole different breed itself ...and I include myself to this bunch of special characters.

I mean, it is a whole different story to work on one place longer periods of time ( no dis-respect though) than to constantly change your work environment and adjust yourself accordingly.

When you keep on moving from one place to another over and over and over again , every single time you have to get to know : new collegues.and clientele , different cash register systems, different menus and drinks and where everything is kept etc....
And you have to be able to absorb new information fast , no time for waste.
Adjectives like flexible and adaptable are imperative !!!

However, those things mentioned above, that may cause overwhelming stress for others, can be a reason to do solely seasonal work for some of us.
I love the change - for me it's the big reason that I am working in this field on the first place - the endless possibilities to work on so many different type of restaurants, cafés etc... not just here in Finland, but all over the Europe .
I love the changing of the sceneries and I would die of boredom.to have a steady job with steady hours ...it would literally kill me.
I know, steady job means a steady income too - irregular pay is of course a downside of seasonal work , but that can be managed with a careful budgeting when on the " quieter months" .

Personally , my biggest stress when I am on my seasonal jobs , are the possible living arrangements and the roommates.
I am an introvert , prefer my own company over others,I am clean and tidy, quiet non-smoker.
So - if I get " lucky " and my roommates turns out to be party-animals , who don't really care about the " 11pm to 7am quiet time" nor cleaning up their own mess, the risks for conflicts are real.
That for me causes the most stress - the uncertainty on living arrangements.

Still - when I measure the pros and cons of working mostly seasonally, the pros are winning easily.

 

       In my opinion, I am much better at my job because I have been working on so many different kind of places..the experience what I have gained from all of these places, is very valuable .
And I am not just talking about the work experience from the restaurant field only.

   Since my backgound is from agriculture and animal care field before I entered the hospitality field, I have managed to learn skills and knowledge that not many waiters have.
The ability to handle stress and rush , to learn how to prioritise things and to deal with clients , who are super anxious and upset or broken down by the sorrow of losing their loved family member.
Anyone, who has lost their beloved canine or feline friend, knows that sorrow and the amount of loss.
When you witness that having to remain professional yourself, after that even the grumpiest client on the restaurant doesn't feel so bad after all.

In addition to all of above, I have the personal attributes of being punctual and highly organized , and to be honest -,to-fault.
Whatever I do both professionally and in my personal life, it has to be water-tight and done properly and handle the daylight without any shadows.

I do not appreciate my time being taken for granted , and I get a rash when things are hanging on the air or done halfway.
I do not like my physical nor my mental stamina being questioned constantly , it only irritates me.
I have gone through such turbulences, and challenges and heartaches on my personal life , that nothing has ever even come close at any of the places I have worked in my life - and yet I am still here.


Coming back to seasonal workers .
It is too often, that people don't value these workers very much , and that is a big mistake.
Attitudes needs to be changed , and they need to be changed yesterday.

I rest my case ! 

When the puck hits the ice , it is game on

When the puck hits the ice, it's game on

Although the heading might have given you a hint, that this text is all about hockey - well...it's NOT ...sorry to disappoint you.

However , I quite often use ice-hockey team as a parable, when I talk about operating a restaurant.

In my opinion, the team is just as good as its' weakest link - and everybody's effort matters equally as much.

Even though in the last few years front of the house is brought up more often, it is still far behind what comes to chefs.

Every single one of you can probably name at least one celebrity chef without even having to give it too much effort...?!

But let's try this one: how many of you can name a celebrity waiter? Bartender?
Yeah - I rest my case.

And yet, the dish just doesn"t magically appear in front of you from the kitchen..or does it?
And who takes your orders ? Who brings you the wine?
Who is there at the door to greet you when you arrive, and who is the last one you see?

AND - who is the one, who makes sure that the restaurant is clean and your plates and cutleries as well?

Of course it is the chef , who makes the food itself , but it doesn't matter how great he or she is , it is the team effort, that counts , and makes your visit at the restaurant pleasant - or a terrible experience.

So it's about time, that we give a well deserved attention to every position, that makes restaurants/ cafés/ bars functioning properly.

I am pleased to see, that there are all sorts of competitions for waiters and sommeliers as well , where they can measure their skills and knowledge of their craft with their collagues .
And it is also great to notice, that this field still gets new blood and young talents , even though all the covid-restrictions hit this field particularly hard.

I welcome with open arms every new person to customer service -business, it is a job NOT for faint-hearted nor for a lazy butts.

But ;if you love food and drinks, and days,that are never alike, you will enjoy doing this.
If you don't mind working on the evenings, weekends and special holidays- again...this is a job for you.
If you can handle stress, can multi-task and not freeze under pressure , put your apron on already !
It doesn't hurt either, if you can tolerate people 😉..after all, we are in customer service business ..
In a particularly hard days we can always have a moment ( or two) in the walk- in freezer or volunteer to " bang some steaks" to help the chefs..lol 😉☺

We do our best to make your visit an enjoyable one , we value feedback , that's how we know where improvement needs to be done - but we are humans too..

So, if your car just broke down, or your wife gave you an earful , or your dog chewed to pieces your expensive Manolo Blahnik's please - please dont punish us for any of that 🙏

Thank you for taking your time to read this, wishing you a lovely day!

LINKS

•Skills Finland - restaurant services

https://taitaja2023.fi/en/skills-categories/catering-services/504-restaurant-service/https://taitaja2023.fi/en/skills-categories/catering-services/504-restaurant-service/


• Cook of the year / waiter of the year

https://www.vuodenkokki.fi/https://www.vuodenkokki.fi/


• PRO - awards

https://propalkinnot.fi/finalistit/https://propalkinnot.fi/finalistit/

53 years - still alive and kicking

 53 years - still alive and kicking

The spring has finally arrived on this corner of the world ( south-west Finland, Turku) , but it sure as heck kept us waiting.
I was just about to give up, crawl back to my cave and fall to a deep hibernation , but then - the sun appeared and the snow disappeared and life was good again.
Let's face it folks - I ain't a winter person , not by a long shot...
Now I start to remind a human being again , not a freak from the circus anymore.

It is also that time , when I got a year older( april 10th ) , 53 and still going strong - we can ignore the " snack, crackle and pop "- sounds , what occasionally comes out of my joints and ligaments and graciously celebrate life itself 🥂🍾

In less than three weeks I am packing my things - again, and moving - again ( I have made quite a hobby out of it ) , and sailing to new adventures that is.
Not far though, I will be heading to Åland islands, and to be more specific, to a little island called Lappo.
-->>> I write a whole new blog about the island itself, about Åland islands in general and about my job working in a restaurant called " Lappokrogen Galeasen".
The place has its' own facebook page as well , which I have a great priviledge to take care of , looking forward to that very much.....
.....but all about that and much more, after I have teleported myself there at the end of this month - so stay tuned.

And what do I do there ??
My job, which I truly enjoy a lot , and always want to be better at it.
I am a waitress , proud of my profession and everything it has in it .
I am a very food-orientated person ( good Lord, I wake up and my first thought is what to have for breakfast with coffee.
My last thought is, that I don't go to bed with empty tummy....if I happen to die the very next night, I don't wanna leave this place hungry) .

So , if you for some mysterious reason actually enjoy my stories , if you like food and occasional glass of wine ( or more than one, because who's counting) , if you wish to read more about local cuisines , get few travel tips perhaps etc...
you might wanna hang around.

OR - you people, who suffer from imsomnia and need some " organic method to fall asleep" , this is a place to be .

OR - if you are bored silly, this blog may also help you, who knows 😉


Ps. I have decided to keep this blog 100% politics - free , because that stuff makes me just cranky and pissed and it seems to be dividing people , and all sorts of nasty things.

Food is something, that brings people together , because we all need to eat.
So, let's share a meal together and enjoy each others company , putting aside prejudice and bringing to the table an open mind.

Let's pretend that my blog is a one giant dinner-table - and everytime you visit here, you might have a dinner company from the other side of the world...

Cheers ;

Anneli

Ruokamuistoja

 

Tätä aihetta on tullut raapaistua jo ennenkin ( chilhood food memories 07/2020) , mutta koska en vain syö elääkseni vaan elän syödäkseni , niin joutaahan siitä vielä vähän kirjoitella lisääkin.

Mikä on yhteistä meillä kaikilla ?
Me kaikki syömme , meitä yhdistää ruoka: kansalaisuuteen, sukupuoleen ja ikään katsomatta - me syömme!

Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa minä keskityn vaan ruoan - ja juomankin, tuomiin muistoihin.

Meillä jokaisella on taatusti edes jotain ruokamuistoja.
Joku ruoka saattaa viedä lapsuuteen mummolaan , joku ruoka saattaa olla inhokki kouluajoilta ( olkoonkin, että ilmainen kouluruokailu on aika harvinaista herkkua maailmanlaajuisesti katsottuna).
Joku muistaa tasan tarkkaan 30 vuoden takaa, mitä heidän häissään tarjottiin jne...

Ihmiset matkustelevat koko ajan enemmän ja enemmän. Monet matkustavat jo ihan vaan tutustuakseen eri maiden ruokakulttuureihin , joka on loputtoman laaja - jo ihan yhden maan sisällekin mahtuu paljon alueellisia perinneruokia - kyllähän me nyt tämä tunnistetaan jo Suomesta : Karjalanpiirakat, Ahvenanmaan pannukakut, kalakukot ym ym ym...
Viinitiloille tehdään vierailuja, viskitislaamoihin, panimoihin maistelemaan käsityöläis-oluita.
( Noihin viinijuttuihin palaan ihan omassa tekstissään ).

Kun meidän eteemme tuodaan ruoka-annos, me käytämme kaikkia aistejamme ruokaillessamme.
Ruoan tuoksu, miltä se näyttää , miltä se maistuu, millainen jonkun raaka-aineen rakenne on ....
Ja kaikkiin näihin aisteihin, joko yhdessä tai erikseen, perustuu myös muistomme ruoasta : jostain yksittäisestä annoksesta, tai missä sen söimme, kenen kanssa.....

• Tuoksu:
Oliiviöljyssä freesaantuva valkosipuli, vastapaistetun leivän tai juuri leivotun pullan tuoksu....aaahhhh.....
Ihmiset, jotka koronan vuoksi menettivät joko osittain tai kokonaan haju-ja makuaistinsa sanoivat, että olo oli kuin rammalla ankalla.
Olkoonkin, että emme elä koirien tavoin niin voimakkaasti hajujen maailmassa mitä koirat elävät( ehkä ihan hyväkin näin) , niin kyllä kyky haistaa on myös meille tärkeä aisti. Ilman sitä olisi elämä kyllä aika paljon tympeämpi ja mälsempi.

▪ Näkö

Miltä se ruoka näyttää? Väreillä on suuri merkitys myös meidän ruokienkin suhteen..
Jos kaikki lautasella on tasaisen harmaanruskeaa, niin kyllähän se lähettää väkisinkin meidän aivoillemme signaalin, että näinköhän tuo maistuukaan millekään ( vaikka se saattaisi maistuakin aivan loistavalta).
Muistoissamme saatamme palata jonnekin toreille, mitkä olivat tulvillaan värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia.
Tai taas sinne mummin luo, kun käytiin keräämässä mökin metsästä metsämansikoita ja mustikoita ja istuttiin kannon nokkaan niitä mutustamaan onnellisena .

• Maku

Ne viisi kuuluisaa perusmakua: suolainen/ makea/ hapan/karvas/umami
Ja taas kerran hypätään muistojen kärryihin ja ajellaan jonnekin erityiseen paikkaan tai hetkeen.....

Kuljitko muistoissasi ensi treffeille leffaan, jolloin jaoitte yhteiset pop cornit?
Vai kenties kesäraveihin hiljaa tummuvaan heinäkuisern iltaan, jossa ravimakkarat maistuivat taivaallisen hyvälle - varsinkin kun ne sai ostaa omilla toto-voitoillaan.


• Rakenne

Muistatko maistaneesi jotain sellaista, jonka rakenne ei miellyttänyt?
Oletko ehkä kokeillut ostereita , joka muljahtaa kitusista alas tai hampaissa narskuvaa etanaa ?
Myös ruoan rakenne vaikuttaa niihin muistoihin, mitä on syönyt .
Hövelisti tunnustan, että osterit ja muut meren elävät ( kaloja ja rapuja ja hummereita lukuunottamatta) vaatii minulta lisää maistelukertoja ja harjoittelua - ei ollut se rakkautta ensi maistelulla.
Islannin lammastilalla ollessani sen vajaat 6 viikkoa ( tammi-helmikuu 2018) , eteeni ilmestyi perin merkillisiä eväitä.
Pässinkivekset , rasvakalan ja fermentoidun hain lihan sain vielä alas kitusistani , mutta se valaan rasva jäi kyllä hissiin välille , ja lopuksi myös nielaisematta.
Tasapuolisuuden nimissä, minä voitin ne maisteluskabat 2-0, koska muutoin niin mukava islantilainen isäntäni ei saanut edes turkinpippuria syötyä loppuun....

Aisteista ulkoruokintaan ....

Kyllä se niin vaan on, että ulkoilmassa luonnonhelmassa kaikki maistuu aina paremmalta.
Minä olen pyöräillyt ristiin rastiin kaunista kotimaatamme vuosien varrella.
Niihin tuhansiin kilometreihin mahtuu hyvin erinäköisiä evästaukoja erilaisissa maisemissa.
Välillä on voinut olla pyörärepussa jo elämää nähnyt banaani, pari risaista pasteijaa ja kassinpohjalle levinnyt pähkinäpussi.
Ja niin vaan on sekin eväs maistunut lähes gourmeelta jossain laiturilla varpaita vedessä liotellen ja auringosta nauttien.
Ja kun aamulla heräät metsässä ja ryömit teltasta silmät sikkuralla, keität siinä retkikeittimessä kahvit ja kuuntelet lintujen aamukonserttia kun tuuli huojuttaa puiden lehtiä, se hetki voittaa mennen tullen kalliitkin ravintolaillalliset.
Tulistelut ja evästelyt laavulla ovat kyllä niin parhautta - ne ovat niitä muistoja, jotka taatusti jäävät elämään.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - seura.

Yhteiset ruokailut kesken lampolan siivouksen irlantilaisen isännän kanssa.
Tai kun aamupäivä oli rehkitty rinteillä viinipensaiden parissa Sveitsissä, ja kokoonnuttiin sitten joukolla syömään - ja kyllä, nauttimaan myös lasi viiniä.
Lukuisat hetket ruokapöydän ääressä rakkaan ystäväni luona ja hänen seurassaan, kun tuolini ympärille oli kerääntynyt useita paria anovia silmiä( jos vaikka jotain tippuis kun oikein nätisti katsoo) .
Ihan ne arkiset ateriat ja aamiaiset rakkaiden poikieni kanssa ❤
Ja omassa seurassani nautitut loputtomat ruokailuhetket niin täällä suloisessa Suomenmaassa kuin maailmallakin.

Ruoka yhdistää maailman , ja se tuo meidät kaikki saman pöydän ääreen.

Live and let live 🙏❤

Asiakaspalvelua suurella sydämellä

 

Asiakaspalvelua - suurella sydämellä ja monella kielellä.

Heti aluksi haluan painottaa, että tämän( kin) tekstin mielipiteet ovat täysin omiani ja henkilökohtaisia, eivätkä millään lailla edusta niitä yrityksiä ja työnantajia, joilla olen ollut /tulen olemaan töissä ravintolan asiakaspalvelussa.

Aloitin työskentelyn ravintola-alalla vuonna 2012, kun opiskelin tarjoilijaksi - ja tämä kirjoituskin painottuu nimenomaan ajatuksiini juurikin ravitsemusliikkeisiin ja asiakaspalveluun niissä.
Asiakaspalvelutyössä olin myös silloin, kun opiskelin pieneläinhoitajaksi, ja työskentelin eläinklinikoiden vastaanotossa.

Asiakaspalvelu tietysti ihan yksittäisen asiakkaankin näkökulmasta on ehtinyt jo näillä maileilla tulla tutuksi , sillä käytänhän minäkin erilaisia palveluja -budjetin mukaan enemmän tai vähemmän.

Millainen on hyvä tarjoilija?

Tähän löytyy varmaan mielipiteitä vaikka ja kuinka .
Siisti, hyväkäytöksinen, kohtelias , ei pidä asiakasta odotuttamassa itseään jne jne...
Asiakaspalvelusta on paljon tehty kirjojakin, joten en ala nyt tässä pureskelemaan auki koko asiakaspalvelua ja sen eri nyansseja.
Sen sijaan olen poiminut tähän sellaisia juttuja, joista nyt jostain selittämättömästä syystä haluan avautua.

• Lapset ravintoloissa

Henkilökohtaisella tasolla minulle on hirveän tärkeää lasten ruokakasvatus, johonka kuuluu ilman muuta myös ravintolakäynnit ( enkä nyt tarkota huoltoasemien ravintoloita enkä pikaruokapaikkoja yhtään niitäkään väheksymättä, kaikelle on aikansa ja paikkansa. ) ja yhteisölliset ruokailut.
Että jo alusta asti myös kersat oppii arvostamaan ruokaa ja ruoantuotantoa, ruokailutapoja pöydässä, ruokakulttuureista jne....
Kyllä tuli juniorin kanssa käytyä hyvinkin erilaisissa paikoissa ihan alun alkaen.

Tarjoilijanakin arvostan lapsivieraita , ja ilman muuta hekin ravintoloihin ovat tervetulleita , ihan siinä missä muutkin.
MUTTA - tässä taas peräänkuulutan niitten lasten kanssa tulevien aikuisten vastuuta ja toimintaa niin, että muutkin asiakkaat otetaan huomioon.

Kyllä minä ravintolassa lapsivieraiden kanssa keskustelen suoraan heidän kanssaan, enkä heidän ohi vanhemmille, jos siis tenavat ovat vähänkään sen ikäsiä, että osaavat jo puhua omasta puolestaan.
Pariinkiin ravintolaan sain puhuttua, että hommattiin värikynät ja piirrustuspaperia niin aika kului vähän paremmin odotellessa ruokaa.
Ja vanhemmilta kysäsen, että tuodaanko lasten ruoka samalla kun aikuisten alkupalat, niin pääsevät nopeammin syömään jne....

Ymmärrän kyllä oikein hyvin myös niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää esim.lapsivapaat häät tai juhlia muuten vaan aikuisessa seurassa .
Siinä missä lapset elämään kuuluvatkin häistä hautajaisiin ja kirjastoretkistä ravintolassa käymisiin, niin kunnioittaa täytyy myös sellaisia tilanteita ja paikkoja, jossa ne piltit nyt vaan jää kotiin turvalliseen seuraan.

Sitä minä vähän oudoksun, että sitten kun on sellanen tilaisuus missä lapsiakin on, niin ne mukulat istutetaan keskenään johonkin lasten pöytään eikä sinne aikuisten kanssa.
Tai että ravintoloissa on aina ne iänikuiset nakit ja ranut ym. iänikuista huttua lasten listoilla....

--->>> Tämä nyt ei enää lapsivieraisiin liity, vaan nelijalkaisiin asiakkaisiin .
Eläinrakkaana ihmisenä minusta on aina mukava asioida ja olla töissä sellaisissa paikoissa, joihin myös koirat ovat tervetulleita.
Vesikuppi nyt ainakin kiikutetaan myös hännänheiluttajille ( edelleen puhun koirista, wirn) ehkä muutamien rapsutusten kera ...jos siis omistaja antaa luvan - siihen koiran rapsuttamiseen siis 🙈
Ettei nyt ihan levottomaksi käy jutut, niin vaihetaanpa puheenaihetta..

• Asiakaspalvelua eri kielillä - ja murteilla

Maailma on täynnä erilaisia kieliä ja murteita , Suomi kansainvälistyy - ja hyvä niin 👍.
Erityisesti majoitus-ja ravitsemisala on voimakkaasti kansainvälistä.
Samassa työpaikassa voi olla hyvinkin monen eri kansallisuuden edustajaa - myös yksi syy, miksi minä tykkään näissä ympyröissä pyöriä.
Tietenkin myös asiakaskunta voi olla kovastikin kansainvälistä.
Näin ollen on mielestäni tärkeää, että hyvä asiakaspalvelija kykenee palvelemaan vieraitaan mahd.hyvin edes muutamalla kielellä oman äidinkielensä lisäksi.
Minun äidinkieleni on suomi, ja koska olen Kuopion lahja maailmalle , niin myös savon murre.

Sepä onkin siitä metka murre, että vaikka muutin Kuopiosta pois jo 25-vuotiaana, ja olen asunut useita vuosia myös ulkomailla, niin savon murre on säilynyt - ei sitä niin vaan pysty piilottamaan eikä salailemaan, vaikka kuinka yrittäisi - tai ainakin se vaatisi melkoisia ponnisteluja.
Savon murre nyt ei ehkä ole kovin mediaseksikäs murre, ja jossain valkeiden liinojen ja posliinien fine dining -mestoissa voimakasta savvoo viäntävä tarjoilija saattaa herättää hämmennystä ja närkästystä.
Olen yrittänyt puhua kohtuullisen selväsanaisesti ja ymmärrettävästi silloin, kun töissä olen - mutta minkäpä sitä seepra raidoilleen mahtaa ....ihan kaikkea energiaani en ala käyttämään vaan siihen, ettei vahingossakaan lipsahda savon murretta asiakaspalvelutilanteessa.

Suomen ja savon lisäksi palvelen vieraat erinomaisen sujuvalla englanninkielellä, ja varsin kohtuullisella ruotsinkielelläkin - kiitos tästä Kökarissa vietetyn vuoden ❤.
Näiden lisäksi onnistuu alkeellinen espanja ja norja, jokunen perussanasto myös saksaksi ja muutamat tervehdykset venäjäksi ja ranskaksi.

Kielet ja kulttuurit, ruokakulttuuri mukaanlukien , kiinnostavat minua loputtomasti.


Minulle jokainen asiakas on yhtä tärkeä, ja kohtelen jokaista yhtä asiallisesti ja ystävällisesti.
Ostat sitten kupin kahvia tai vingutat firman visaa koko illan ja syötte pitkän kaavan mukaan, niin yhtä tasapuolisen hyvää palvelua saatte molemmissa tapauksissa.
Olet sitten naapurin talonmies Pikkarainen tai ministeri, niin sama ystävällinen asiakaspalvelu on vastassa.
Minä en ketään kumartele enkä mielistele, ihan sama mikä henkilön ammatti tai virka on .


Ehkä lopuksi voisin sanoa, että teen tätä työtä suurella sydämellä ja laitan voimakkaasti oman persoonani peliin.
Minulle tämä työ tarjoilijana ei ole mikään läpikulku-ammatti, vaan kaikista haasteista huolimatta pidän valtavasti työstäni ja joka kerta, kun kietaisen essun eteeni, lähden tekemään parhaani, että juuri sinä viihdyt ja että käyntisi on ollut miellyttävä, josta jää hyvä muisto.

   Kiitos ajastasi ja kiinnostuksestasi ❤🙏

Childhood food memories

   Childhood food memories and few words of my own kitchen philosophy

 

   I am certain, that we all have some precious memories from our childhood.
I am also certain, that at least some of those memories includes food and family.
And so is the case with me.

My dear mom would have turned 71 yrs this week, unfortunately we lost her nearly 14 years ago.
So, I wanted to make a very popular dish that day - well, popular here in Finland at least.
We call it " puolukkapuuro" aka lingonberry porrage.
It is something, that mom used to make a lot, while we were kids.
So making it on her birthday certainly brought back fond memories, and made my eyes leak.
Mom was a good cook, working single mom, but we never were hungry, that was taken care of.
It was very typical finnish home-cooking, with affordable and common ingredients.
Mom also did some baking, mouth-watering cinnamon buns etc..

Simple, yet good. That's how it was, and how it still is, what comes to my food philosophy and way of cooking.

I don't like to cook food, that requires many gadgets, goggles and tweezers - molecule gastronomy is definetely not for me.
I used to live 12 years in a camper van, so there wasn't room for anything excessive.
I didn't mind it, still prefer to keep it simple - less is more.
Recipes, that have 2 pages of ingredients required, 7 pages of instructions, those gadgets and tons of different techniques, I fluently skip and focus on the dishes, that all have one thing in common:
they are packed with flavour!!
Not too complicated to prepare, and won't require too difficult to purchase ingredients - yes please!

Comfort food, soul food, like a giant hug on a plate.
Casseroles, stews, soups etc....so simple, hearty, made with love - in a cold winter day that sort of meal is a kiss to a cheek saying: " you matter to me, I care for you".

I like to bake too, but for that inspiration to hit me, all the moon and the stars need to be at a right position.
Again, as with cooking savoury, my baking and desserts follow the same golden rule: simple, yet delicious!
it lacks the finesse , the platings are done with " childlike innocence and enthusiasm", probably not Master Chef quality on appearance - but it has what it needs - the substance!!

Now, that the Covid-19 has really crippled the world on so many ways, this modern nomad has stayed put and wait for the better times - I know things will get better at some point.
While waiting, I travel around the globe on my plates and on my glass.
That is fun too, but I need bigger pants soon, lol...
It is an interesting journey to learn the flavours from different countries and cultures.
I enjoy watching those food-travel documents, MC Australia, reading magazines and articles and so forth.

I am priviledged , I am full aware of that and I never take anything for granted.
I am painfully aware, that while I am stuffing myself with Chicken Tikka masala, naan bread, mango chutney etc, not even that far from me are children, whose last warm meal might have been quite a while ago 😢 this is an unfair world.

If I would be a chef and had a restaurant, it would be something simple.
There would be an open fire, smoked fish, season's products from local farmers and producers....there would NOT be avocado nor fish and meat from thousands of miles away...
The dining area would have a fireplace, and it seats maximum 50 people.
Beers from local small breweries, wines that matches the superb ingredients.
No molecule chemistry is needed for bringing the magic, because the flavours of carefully picked products grown with love, is magic in itself already.

Until then, welcome to Bistro Annie - come as you are, and you will leave with a full tummy and a smile on your face!!