Keväistä lauantaipäivää kaikille:)
Tuleehan se sieltä kuitenkin, se kevät, vaikka meinaa ensin vähän ujostella ja vetäytyä vielä talven voimakkaan selän taakse piiloon...pienen houkuttelun jälkeen pilkistää päänsä esiin ja rohkenee näyttäytyä, mutta vain vähän kerrallaan.
Kevät tuo tullessaan erilaisia kiireitä, mutta kun päivät ovat pidempiä ja valoisampia,niin unen tarvekin on vähäisempi ja silti tuntee hyvin ehtivänsä. Nyt pitää pikkuhiljaa aloittaa uusimman yhdistyksen lehden tekeminen juttujen osalta, keräämään materiaalia ja ottamaan valokuvia. Koulu tuo omat kiireensä, ensimmäinen lukukausi jo loppusuoralla ja sitä mukaa kokeita tulee enemmän ja erilaisia etätehtäviä ym. asiaankuuluvia vastuita.
Tämän päivän blogikuvakin kertoo, mitä nyt opiskellaan.....juomatietouden kokeeseen, alue on laaja ja käsittää paljon kaikenlaista, joten siihen on hyvä valmistautua jo hyvissä ajoin,että tulokset ovat toivottuja. Itse kokeen lisäksi on samasta aineesta edessä vielä iso etätehtävän teko, joten ei lopu kyllä tekeminen kesken, mutta eipähän käy aikakaan pitkäksi.
Mutta mitäs viiniopintoja ne sellaiset on, joissa ei pääse sitten maistelemaan niitä...ennenkuulumatonta!!! Joten mie sitten korkkasin oman kevääni hankkimalla tämän kevään ja kesän ekan rose-viinipullon- ja onkin raikas ja miellyttävä tuttavuus.
Oma alkoholinkäyttöni on kyllä aina ollut äärettömän vähäistä ja pysynyt nimenomaan tällä viinilinjalla, ja kesällä saunan päälle lonkero tai siideri - kuulutan perään vastuullista käyttämistä ja fiksua alkoholikulttuuria, jossa Suomessa on vieläkin paljon opittavaa....
Keväällä ihmiset alkavat mennä mökeilleen ja grillailemaan, ja mukaan tulee tietenkin juotavaa.....on yksi asia,jossa minulla on täydellinen nollatoleranssi, ja se on se, että pysy pois sieltä ratista jos otat yhtään mitään!!!!!!!! Sama pätee tietty myös veneilijöille, miksi ei meille pyöräilijöillekin - mutta useimmiten sellainen hieman liikaa nautiskellut pyöräilijä ei aiheuta harmia kuin itselleen kuukahtamalla johkin ojan pohjalle - mutta silti!!!
Jos otat, et aja - jos ajat,et ota!!!!!!!
Kauniista säästä saa ja pitääkin nauttia, mutta senkin voi tehdä fiksusti ja pysytellen kohtuudessa...mutta tämä tästä saarnasta tällä erää:))
Jos nyt sen verran pysytään viellä tuolla tiellä, niin minulla olisi autoilijoille kaino pyyntö, ja luulenpa että tähän yhtyvät mielellään muutkin pyöräilijät:
"
Olkaa niin kilttejä, että kierrätte meidät pyöräilijät vähän kauempaa kun ohitatte meidät, ettei lähde ne polvilumpiot matkaan mukaan!!!!! Meitä alkaa olla nyt enemmän liikenteessä myöskin kun on kevät ja kesä tuloillaan, ja kun me ollaan pienempiä,meillä on hitaampi vauhti ja teillä raskaat kulkuneuvot, niin aikalailla jäämme kyllä heikommaksi lenkiksi, kun niitä törmäämisiä tulee....kyllä me pyritään ajamaan niin paljon kuin mahdollista siinä tien laidassa, mutta aina se ei ole mahdollista teiden huonon kunnonkaan tms takia...mutta pyrimme pysymään omalla reviirillämme, voisitteko te sitten mennä vähän kauempaa tosiaan ohi??
Nöyrä kiitos!!!!! :) "
Myös ihmisistä huomaa kevään tulon.....hymyillään enemmän, jutellaan enemmän, jopa vieraiden kanssa ( wow!! ), ja kuvioon tulevat kesäiset kevyemmät asustukset ja pieni flirtti..kaikilla on kevättä rinnassa - jäätelöä alkaa kulumaan ja terassit aukeavat...tyttöjen perään vihellellään ja prätkät kaivetaan talviteloilta....
Nautitaan - eletään tässä hetkessä, nyt...huominen tulee kun on tullakseen ja eilinenkin jäi jo selän taakse, on tärkeää pystyä elämään juuri tässä hetkessä, tai elämä lipuu sormiesi välistä.
Ne asiat mihin et voi itse vaikuttaa, on syytä unohtaa, ja välttää niistä stressaaminen.
Ne asiat, joihin sie voit vaikuttaa, on niitä,,joihin kannattaa käyttää energiaansa - ja tehdä se positiivisin mielin.
Sinä itse, juuri sinä, voit luoda elämäsi sellaiseksi kun haluat, sellaiseksi,jossa viihdyt. Kukaan ei tee sitä puolestasi, se on sinun vastuusi ja sinun oikeutesi - joten käytä se! Joudut tekemään töitä sen eteen ,mutta se kannattaa..kun elämässä on siältöä ja siinä viihtyy, niin ne arjen raskaatkin hetket ovat kevyempiä kantaa harteillaan.
Hymyile, ja anna ilon pulputa sydämestäsi saakka - sillä se leviää silmii ja saa ne tuikkimaan tähtien lailla!!
With love: Mari
Se, että nyt hymyilen ja olen onnellinen ei tarkoita sitä,ettenkö koskaan olisi ollut surullinen.
Se, että olen nyt vihdoin tasapainossa ja hyväksyn itseni tällaisenaan ei tarkoita sitä, ettenkö koskaan olisi joutunut ponnistelemaan tai kohtaamaan vaikeuksia ja tekemään raskaita vaikeita päätöksiä.
Elämä on täynnä valintoja, täynnä tienristeyksiä, ja me olemme itse oman purtemme kapteeneita kaikesta huolimatta.
Liikaa menneiden hautominen ja huomisesta murehtiminen vie tämän hetken käsistämme - elän tässä ja nyt!
Kaikelle on tilansa..surulle, vihallekin, myös rakkaudelle.
En halua katkeroitua, kantaa kaunaa vaikka siihen syitä olisikin.
Minä valitsen elämän pieninekin ilonhippuineen, ja valitsen hymyn ja naurun..sillä ne kantavat hedelmää ja antavat voimaa pimeänkin tullen.
( kirj. Mari Laulumaa )
http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri
Yllä on linkki tekemääni power point ohjelmaan suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana koulutehtävääni.....tämä sama linkki tulee myöhemmin myös maatiais-sivuilleni....
Kuva: Inkoossa su 8.4.2012 kevään eka jäätelö meren rannalla
Matka: 70km : Lohja - Siuntio - Degerby - Inkoo- Virkkala - Lohja
Heippa taas kaikille - tie kutsuu kulkijaansa!!!
Niin se vaan aika kuluu kuin siivillä...eilen tuli miun mittarissa 42 vuotta täyteen, kumma kyllä ei tunnu missään, kun olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Koulu sujuu hyvin, pojan kanssa saa aikaa viettää ja touhuta ja nyt lumien sulettua myös retkeni punaisella paholaisellani ovat päässeet käyntiin. Inkoossa kävin sunnuntaina ajelulla, siitä on tullut mulle sellainen traditio, että siellä syödään kevään ensimmäinen jätski..ja eihän sitä perinnettä tohdi katkaista, tiiä mikä kirous iskisi päälle..joten jäätelölle siis...tuuli aivan tolkuttoman kovaa ja näpit oli jäässä ,mut Pingviini tuutti maistui taivaallisen hyvälle:)
Viikkoa ennen tuota Inkoon retkeä kävin myös Karkalissa ajelulla, silloin matkaa tuli 44km...oli vielä niinl umessa luonnonpuiston polut, että en lähtenyt tarpomaan lenkkareissa sinne, pitänee tehdä toinen retki myöhemmin keväällä vuokkojen aikaan...silloin siellä on koko maa täynnään upeita vuokkoja, kuin kaunis käsinkudottu kukkamatto....suosittelen liikkumaan siellä:)
Punaista paholaistakin on taas huollettu oikein antaumuksella ja laitettiin vähän lisäosiakin siihen mukavoittamaan matkoja jatkoa ajatellen: sivupeili, led-valo eteen ja upouusi ja huikeen hyvä geelisatula,joka on todella unelma istua - eipä tuntunut peffassa yhtään 70km, ihankuin ois pumpulilla istunut....kyllä nyt passaa polkea kaunista kotimaatamme ristiin rastiin, nauttien maisemista, luonnosta ja suomalaisesta ruuasta...
Syömällä Suomi tutuksi
Minulle kun ruoka todellakin on sellainen elämän yksi nautinto, niin sitähän tulee sitten ihan jossain määrin pyörittyä sen ruokateeman ympärillä kuin vain tilaisuuksia kohdalle sattuuu.
Minähän aloitin nyt toimittamaan SF caravan Lohjan seutu Ry.n jäsenlehteä Lo ' caria tämän vuoden alusta, ja pesti kestää tämän vuoden nyt alkajaisiksi. Siihen sitten heti aloitin sellaisen uuden juttusarjan kuin: " Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa." Tuon juttusarjan puitteissa pääsen sitten pitkin vuotta kiertämään kiintoisissa kohteissa ja tuomaan esiin kotimaista hyvää ruokakulttuuriamme ja erilaisia pientuottajia tiloineen ja herkkuineen. Toivottavasti saan näiden juttujen avulla omalta osaltani vähän tuettua näitä ihmisiä ja heidän todella tärkeää työtään suomalaisen hyvän ja laadukkaan ruoan ja raaka-aineiden puolesta.
Tuon lisäksihän minulla on ollut oma maatiaisprojektini, jota olen tehnyt vuodesta 2006, ja sen yhteydessä hiljaa muhinut : " the sights, sounds and flavours of Finland" lisäprojekti....siihen kuvia tulee otettua koko ajan lisää, ja onneksi tarjoilija opintojeni kautta pystyn toteuttamaan tätäkin osaa nyt vähän paremmin.
http://www.marinmaatiaiset.net/
Tuossa siis maatiaissivuni, sinne pitäisi lähipäivinä tulla power point esitelmäni Suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana omia koulu opintojani.
Eli tässä kevään mittaan pitkin tätä pyöräilykautta taas liikuskelen tien päällä valokuvaten ja herkutellen ja syöden Suomi-neitoa tutuksi..pikkuhiljaa...Kun joku asia on itselle tärkeä, niin sen eteen on kyllä valmis tekemään kovastikin töitä ja menemään tarvittaessa seinistä läpi, mutta sisua ja rohkeutta se vaatii, mutta intohimo ajaa eteenpäin.
Toivottavasti saadaan pian se kunnon kevät - lämpimät säät ja aurinko, nauttikaa joka hetkestä kuin se olisi viimeinen, kerranhan täällä vain eletään..ja hei - uskokaa niihin unelmiin!!!!!!!!
Lämmöllä: Kulkurineito Mari ja Punainen paholainen
Ovelle ei tulekaan kukaan, ei kuulu koiran haukuntaakaan.
Saranat narisevat ja voikertavat kohtaloaan, työnnän ovea varovasti auki huhuillen hiljaa onko ketään kotona..sydän hakkaa,ja kädetkin jo hikoavat...
Pienessä tuvassa aika ikäänkuin pysähtyy, kaikki tavarat on paikoillaan, seinäkellokin vielä jaksaa kovaäänisesti tikittää - mutta pannukahvin tuoksu ei leijaile ilmoilla, myös kiikkutuolin liike on pysähtynyt.
Kaikki on paikoillaan ,kuitenkaan mikään ei ole enää ennallaan.
Pienen punaisen tuvan iloinen ja puhelias emäntä on poistunut kotoa, ei mennäkseen hakemaan postia, ei kauppa-autolle, hän on poistunut kotoaan pysyvästi.
Tuntuu väärältä liikkua hänen rakkaassa pirtissään ilman että hän itse istuisi kiikkutuolissa sukankutimet villisti laukaten..tuntuu,että on tehtävä jotain, ei voi vaan olla paikallaan..kastelen pelargoniat ja siirrän tuvan pöydältä kahvikupit pieneen tiskialtaaseen...
..ei niitä voi siihenkään jättää, tiskaan ne ja laitan varoen kuivumaan.
Kyyneleet alkavat vieriä poskia pitkin, ne maistuvat niin suolaiselle,silmiä kirvelee....
totuus alkaa valjeta, rakas läheinen ei enää juttele kanssani, ei kävele metsäpolkua riehakkaan koiransa kanssa, ei istu särppimässä kahvia lautaselta sokeripala huulten välissä, ei silitä kissaa kamarin vuoteella....
Kierrän tätä tutuksi tullutta pientä mökkiä, kurkistan kamariin-päiväpeite niin siistinä paikoillaan, lukulasit piirongin päällä. Ja lukulasien alla pieni lappu - tohdinko ottaa sen käteeni..kyynelten läpi haparoin lappusen käsiini, ja säpsähdän hieman sillä se on osoitettu minulle.
" Rakas ystäväni, kaikkien on aika lähteä, jokainen omalla vuorollaan.
Älä itke nyt siellä hupsu tyttö, silmäsi vaan alkavat punoittaa.
Äläkä nyt ainakaan tiskaa minun jättämiäni astioita ( ups, tein sen jo), vaikka tiedän kyllä että teit sen kuitenkin.
Muista tämä - minä kiitän sinua näistä meidän yhteisistä hetkistä, kun kävit luonani pitämässä minulle seuraa. Kyllä minä enimmäkseen viihdyin ihan yksiksenikin olematta yksinäisen, ja olihan minulla Löppönen(kissa)ja Moppe(se haukkuva koira) seuranani.
Sinä päivänä kuitenkin,kun ensi kertaa tulit tupaan ja jäit kanssani kahville(,vaikka olit vain kysymässä tietä,)olin onnellinen,että olit eksynyt - se oli minun onni,ja taisi olla kuitenkin sinunkin, koska siitä alkoi lyhyt ja ytimekäs ystävyytemme.
Ulkomailla asuva poikani on hakenut joitakin tavaroitani, ja halusin että rakkaat lemmikkini lähtevät heti perääni,koska en halunnut niitä kiertoon laittaa.
Ota se punainen pannu matkaasi, sillähän saa sitä parasta pannukahvia,ja se sopii pyörälaukkuusi.
Ystäväni - älä ole surullinen, sillä en lähtenyt pois täältä yksinäisenä,siitä sinun käyntisi ja iloinen helmeilevä naurusi piti huolen. Kuljen mukana matkoillasi, ja katselen perääsi..
rakkaudella: mökin mummo"
Puristan kirjettä rintaani vasten ja kyynelten valuessa vuolaampana kompuroin itseni takasin tupaan. Otan hellalta tutuksi tulleen ja rakkaan punaisen pienen kahvipannun,istun hetkeksi kuuntelemaan seinäkellon tikitystä..se sanoo: "en päivääkään vaihtaisi pois".
Jalat tuntuvat raskailta...kävelen ulos, ja talutan pyörääni mökkitietä poispäin...käännyn risteyksessä katsomaan taakseni - viimeistä kertaa,siellä se koivujen takan näkyy, pieni punainen mökki ja sen suloinen emäntä..nousen pyörän selkään ja ajan hiljalleen kotia kohti.
Ihanuutta - nyt se on täällä - siis oikeesti on, ja tullut vielä jäädäkseen -KEVÄT KEVÄT KEVÄT KEVÄT!!!!!!!!
Sen tuntee koko kehossaan ,jokaista pienintä solua myöten, kun aurinko alkaa lämmittämään ja lataa elimistön omat akut täyteen positiivista energiaa.
Sen kuulee korvissaan, kun linnut laulavat omia serenadejaan - virittävät kauniit äänensä parhaimmilleen,ja aloittavat ensin hiljaa - ikäänkuin varoen että ääni ei kestäisikään, mutta sitten jatkavat kertosäkeeseen jo huomattavasti suuremmalla itsevarmuudella rintahäyhenet pörhöllään - linnutkin nauttivat keväästä, koko talven ovat harjoitelleet uusia sinfonioita.
Jäät alkavat sulaa, irtonaisia jäälauttoja ajelehtii tuulen vietävänä, auringon säteet osuessaan jään rosoiselle rikki menneelle reunalle luovat pinnalle upean kaleidoskoopin...sulavan jään kaihoisa loppusävel,kun jäästä irtautuvat vesipisarat osuvat järven pintaan---tip tip tip....
Joutsenparit lipuvat vaivattomasti ja tyylilleen uskollisena pitkin järven selkää...ne kurottavat kauniita kaulojaan kumppaniaan kohti,ikäänkuin varmistaakseen toisen läsnäolon...
Kevät on todellakin täällä, ja se saa minut herämään talviunestani - virkistyn,luon itseni uudelleen joka kevät kuin kaunis perhonen ,joka kuoriutuu kotelostaan...kokeilen taas siipiäni,ja räpyttelen niitä hetken, ja sitten päästän irti - ja alan lentää....
..kohoan taivaalle ja sukellan pilviin pumpulisiin, nauran ääneen ja laskettelen liukumäkeä pitkin sateenkaarta...elän jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni - psyn tiukasti tässä hetkessä, unohdan kaiken turhan ja maallisen, ja imen itseeni ympärillä olevan luonnon kauneutta ja tyyneyttä.
Olen tässä ja nyt, olen lihaa ja verta, olen täynnä elämäniloa, janoan elämää, janoan uusia kokemuksia.
Olen hyvä itselleni, lempeä, hyväksyn itseni juuri tällaisenaan, ja ehkä voin omalta osaltani tuoda hymyn,ehkä toisenkin myös jonkun toisen huulille ja valonsäteen hänen päiväänsä -antaa hyvän kiertää!!
Eräänä aamuna yksin heräsin,
tyhjä olo , juuri mitään en tuntenut.
Syy tyhjyyteeni pian selvisi, yöpöydältäni kun pienen lapun löysin.
" Olen lähtenyt pois, pakannut kassini.
Kaipaan tilaa, valoa, meren pauhua - laineiden suloista sointua kaipaan.
Suolan makua huuliltani pois lipoa haluan.
Hiljaisuutta, luonnon kauneutta arvostan - siksi sinne nyt matkustan."
Sydämeni muutti Kökariin.
kirj.Mari Laulumaa
