Sinkkuus - taivas vai helvetti???

  Niitä on joka paikka tulvillaan,ja paljon erilaisia...netissä, lehdissä jne jne...jopa telkkarissa.... niin siis mitä?? Mahdollisuuksia saada tavata se unelmiensa prinssi tai prinsessa, se elämänsä sulostuttaja...
Netissä on paljon erilaisia sivustoja, joihin voi jättää ilmoituksensa ja hakea sitä oikeaa...telkussa on maajusseille morsmaikkuja ja jopa kokkaamalla löytää tiensä toisen sydämeen....ja sitten vielä tämä uusin hitti - the facebook, jopa siellä on omia sinkkusivuja, tämä aikuisten oma hiekkalaatikko:)
Ja tietenkin niitä mahdollisuuksia löytää se mussukka tai kulta puppeli on olemassa ihan arkipäivän elämässä ilman median vaikutusta asiaan.....työpaikalla, opiskelujen yhteydessä, harrastusten parista jne jne...

  Mikä on tämä valtava voima, joka vetää ihmisiä koko ajan etsimään sitä toista puoliskoa??? Onko se oikeasti totta,että meitä ei ole muka luotu elämään ja olemaan yksin? Emmekö me muka oikeasti kykene elämään elämäämme ilman sitä kumppania siinä rinnalla????
 Onko se läheisriippuvuutta?? Onko se pelkoa,että ei kyetä elämään yksin ja uskalleta kohdata itseämme? Joillakin se voi olla sitäkin, varsinkin heillä, jotka välittömästi yhden suhteen päädyttyä päätyvät kiireesti hakemaan sitä uutta kumppania....useimmin nämä ovat miehiä kuin naisia..

 Älkää nyt hermostuko kun tätä luette- en minä sano,että siinä on mitään väärää..siis haaveilla sieluntoveristaan tai jopa hakea sitä...tai elää parisuhteessa....se lie aivan luonnollista...ja jopa tässä yhteiskunnassa se hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin olla sinkkuna.

  Sinkkuus toki varsinkin nuorena on ihan ookoo, tai nimenomaan tämä yhteiskunta pitää sitä ihan hyväksyttävänä muotona elää,jos henkilö on ns. nuori....
      Mutta auta varjele, jos sinkkuna elää minunkin kaltainen 42 vuotta nuori aikuinnen nainen - sitten alkaa jo kummasti kuulkaas kulmakarvat kohoilemaan ja supatus käymään...
   Yleensä ensimmäisenä mietitään, että mikäköhän kyseisessä henkilössä mahtaa olla vikana, kun hän vielä tuossa iässä on sinkku?? Eikö hän mahtollisesti kykene kenties parisuhteeseen tai muuta vastaavaa....
   Sitten aletaan lohduttavasti taputtelemaan olkapäälle ja sanomaan,että älä huoli, kyllä sinä vielä sen oikean löydät....ja oikein aktiiviset tapaukset alkavat innokkaasti naittamaan sinulle kaikkia mahdollisia tuttavia,jotka tuntevat ja jotka ovat sinkkuja....

    Sitten toinen pienoinen lieveilmiö, varsinkin sinkkunaisille....menepäs yksin elokuviin, museoon, syömään tms.....joko saat perääsi outoja katseita...taas niitä sääliviä ja mietteliäitä,että voi ressukkaa,kun hän ihan yksin joutuu tulemaan syömään tai museoon,ei ketään seuralaista jne....
Ja yhtäkkiä huomaat,että ellet piiloudu jonkun taideteoksen taakse tai lehden taakse kahvilassa, niin seuraasi punkeaa puoliväkisellä joku herrashenkilö,joka olettaa automaattisesti,että kun olet yksin liikkeellä,niin olet ns. haku päällä tai säälikappale,jota pitää päästä viihdyttämään.

   Ei kellekään voisi tulla mieleen, että joku voisi ihan aikuisen oikeesti viihtyä omassa seurassaan ja yksin?? Ilman että on joku viallinen yksilö tai hakemassa kipeästi kumppania....

      Sitä on ehtinyt elämässään näkemään ja tekemään yhtä sun toista...on ollut sinkku, avoliitossa, avioliitossa, eronnut..elänyt etäsuhteessa, lähisuhteessa ym ym.....olen kokeillut jopa näitä nettitreffi-sivustoja, niin hyvällä kuin huonolla menestyksellä...käynyt treffeillä,joista voisi tehdä oikeasti hupaisan komedian..nyt naurattaa,silloin ei ollut lainkaan niin hauskaa:)) Pakko myöntää,olen tehnyt kerran oharit, myös mulle tehty oharit..no joo,ei kiva fiilis.....
...kaikkien näiden kokemusten jälkeen on ollut varsin helpottava ja huojentava tajuta vihdoin , että minä kertakaikkiaan olen yksi niitä immeisiä,jotka viihdyn yksin ja nautin siitä,tuntematta tarvetta pariutua.
 Olen rehellisesti sanottuna sen verta itsekäs ja mukavuudenhaluinen, ja pidän elämästäni juuri tällaisenaan niin paljon, että ajatuskin enää jonkun kanssa treffailusta puhumattakaan parisuhteen muodostamisesta ei mahdu päähäni -
tämän sanoen pitää tietenkin sanoa että vannomatta paras..kohta joku Lapin mies kaappaa mut matkaansa ja tunturit lumoavat ja revontulet peittävät kiihkeät lemmentäyteiset hellyydenosoitukset:)
   Vitsi vitsi.....ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan...mutta on hyvä tuntea itsensä....tietää kuka on ja mitä haluaa..
Minä tiedän vikani ja heikkouteni, tiedän myös vahvuuteni! En minä ole miestenvihaaja, en katkeroitunut, enkä pelkää tunteita ja niiden osoittamista - minä yksinkertaisesti pidän tästä mutkattomasta ja miellyttävästä vapaasta elämäntyylistäni, oma tupa ja oma lupa....en nyt näe mitään pätevää syytä ,miksi aikuinen nainen ei muka voisi elää täyttä ja rikasta elämää ilman sitä toista osapuolta siinä mukana kuvioissa...

  Okei....jos näkee painajaisia,niin aina voi tietty tökkii kumppanin hereille ja käskee sen pelottamaan möröt pois....ja jos ei ole auton tekniikka hallussa, niin voi pyytää sen ukkelin vaihtamaan ne renkaat(olettaen että sulla ylipäätään on auto - ja olettaern että se ukko osaa vaihtaa ne renkaat.)

Kaipa sitä ihminen jossain määrin sitä läheisyyyttäkin kaipaa...mutta ilmankin kyllä pärjää....kokeiltu on sekin ja henkiin on jääty....ja selibaatissakin voi elää melkoisia aikoja, vuosiakin tarvittaessa, ja keskittää energiat muille osa-alueille..jos ei satu olemaan oikeasti kohdalla sellaista tapaudsta, johon luottaa ja jonka kanssa voi turvallisesti purkaa naiselliset patoutumansa....

   Melkoinen ihmemies ja kummajainen on kyllä nyt tältä maapallolta löydyttävä,joka saa mut muuttamaan mieleni, mutta näyttää erittäin vahvasti siltä, että tämä neitokainen kirmaa vapaana kuin taivaan lintu hamaan tappiin asti nauttien elämästä täysin siemauksin...tai enhän mä sinkku ole, mulla on parisuhde vapauden kanssa.....
   Nauttikaamme tästä elämästämme kukin tavallamme....pääasia että nautimme -sillä elämä on arvokasta,jokainen hetki....ei sitä kannata tuhlata katekruuteen,vihanpitoon, kateuteen... se kannattaa käyttää niin,että ei tarvitse katua tekemättä jätettyjä asioita, vaan mielummin katua tehtyjä asioita... Halipusut<3

    

Kaunista kesäpäivää kaikille!!!

   Niin se vaan on taas aika rientänyt kuin siivillä..toukokuu tuli, toukokuu meni....ja nyt eletään jo kesää ja kesäkuuta. Toukokuu olikin hurjan kiireinen moninkin tavoin, opinnotkin vielä jatkuivat osan aikaa, oli yhdistyksen lehden tekoa, ja kävin tekemässä pari isompaa pyöräretkeäkin siinä sivussa.Toinen oli tuttu Lohjanjärven kierros upeassa yli 26 asteen helteessä ja auringonpaisteessa, toinen reissu sitten tuli tehtyä tuonne Turun saaristoon,jossa sitten yövyinkin Houtskarissa ja sieltä sitten Iniöön - molemmat reissut tosi kivoja kumpainenkin tavallaan. pyöräilyn lisäksi kuntoa olen edelleen yllä pitänyt lenkkeilemällä, mutta nyt se 10km on pisin lenkki, kun en viiti tahallani alkaa tota polvea rikkomaan useilla pidemmillä taipaleilla - juoksu kyl maittais enemmänkin, mutta vähän pitää säästellä.

Kuntoilu on kyllä mulle se henkireikä arjen kiireistä ja kun on huolia,niin saa päänkin purettua paremmin tuolla poluilla kipitellessä.....turhat murheet jä äsinne mettään ja järven rantaan. Mie oon kyl huomannut, että ei tarvii jäädä kuin pari päivää väliin liikkumisesta,niin alkaa heti pipo kiristämään ja hampaitta tulee narskuteltua ihan eri tavalla....se hyvän olon tunne ja autuus,kun on käynyt kuntoilemassa, on käsittämättömän upea olotila. Ja vaikka kuinka kiireiseksi elämä työharjottelujen, opintojen ym.asioiden vuoksi kävisikin, niin kuntoiluun on aina löydyttävä se oma aika...tai sitten herätään vähän aikaisemmin tai mennään myöhemmin nukkumaan - mutta terveydestä ja hyvästä olosta en ala tinkimään minkään enkä kenenkään takia.

     Muutama työharjoittelupaikka on jo loppuvuodeksi tullut sovittua, ja yhtä aletaan varmaan pian vielä neuvottelemaan - kaikki täällä viihtyisässä Lohjan kaupungissa, josta todellakin on vihdoin muodostunut kotini kasvukipujen ja sopeutumisvaikeuksien jälkeen.
Kuopion tyttönä on vaikea kotiutua minnekään, missä ei ois järviä tai vaikka merta siinä lähellä,kun Kallavesi ja muitakin järviä oli koko ajan ympärillä. Täällä Lohjalla on kaunis Lohjanjärvi, ja se jo itsessään luo viihtyvyyttä kummasti. Kaupunki on justiinsa passelin kokoinen, siellä on kaikki tarvittava eikä mitään liikaa...ja tästä on hyvä ampaista maailmalle reissuun,koska laivoille, lentokentälle ja junille on lyhyt matka...
Täältä on kiva lähteä retkilleen, mutta aina yhtä kiva palata - alkaa ne juuret olla täällä ihan hyvin, mutta paljasjalkainen savolainen minä sydämeltäni olen,ja siitä äärettömän ylpeä,enkä sitä häpeä.

 Joo, olen puhelias olen - oikea moottoriturpa - mutta entäs sitten....if you can't take the heat, get out of my kitchen! Me olemme kaikki erilaisia, tärkeintä on olla aina oma itsensä,ja pysyä sellaisena, ja seisoa sanojensa takana.

    Ensi viikon torstaina on luvassa tälle pienelle kalakukko-fanille gourmeeta oikein antaumuksella, sillä minä pääsen Taste of Helsinki tapahtumaan, ja otan siitä kyllä kaiken ilon irti viini-ja shamppanja luentoineen ja maisteluannoksineen päivineen.....toivottavasti pääsen tapaamaan myös Tomi Björkiä ja saan kuvan ja nimmarin....ai miten niin muka fanitan häntä:)) ???
Jos on hyvä sää, ja olen ajoissa liikkeellä ,niin visiteeraan vielä kauppahallilla,torilla ja Kluuvin eat and joy maatilatorilla.....vois kyhätä juttua seuraavaan yhdistyksen lehteen ja siihen mun ruokakolumniin pääkaupungistamme ja sen ruokamatkailusta..

     Eipä tässä tämän ihmeempiä....odotellaan niitä kunnon kelejä,kun ei toi ainakaan mun makuun vielä kesäsää ole....töissä tai ei,niin sais kyl olla reilusti enempi lämpöö - tai kohta pitää paeta talven harjoittelua tekemään tonne maailmalle pois kylmästä pohjolasta...ei jäis varmaan moni kaipailemaan..hehehe:)))

  Mukavaa viikonjatkoa, olokee kiltisti!!

 

Ihanaa aurinkoista kevätpäivää kaikille!!!!! :)))

   Ja mikä päivä tämä on ollutkaan, jo aamusta lähtien ihan mieletön auringonpaiste, kun kävin juoksemassa 6km lenkin tuolla tutuissa kotimaisemissa...siitä sai niin paljon virtaa ja hyvää mieltä, että kävin sit kotoa hakemassa uskollisen ajokkini ja yhdessä punaisen paholaisen kanssa lähdimme sitten kohti Kisakalliota.
Tänään siis pyörälenkin pituutta vain 26km, vaihteeks tällainenkin pyrähdys - sunnuntaina meinaan kävin kääntymässä Kirkkonummella Evitskogin kautta, silloin mittarissa oli kotiintullessa 81km ja risat....hieno ilma polkea silloinkin. Kisakalliossa sitten oikaisin pitkäkseni tuolle kuvassa näkyvälle laiturille ja laitoin silmät kiinni ja nautin- täydestä sydämestäni.....lintujen laulu kaikui ympärillä kuin parhain sinfonia, ja puitteet olivat paljon upeammat kuin La Scalan oopperatalolla.... Sitruunaperhoset kisailivat keskenään ojanvarsilla ja sinivuokkoja oli pilvin pimein. Laineet liplattivat, ja auringonsäteet kimpoilivat poskiltani ympäriinsä....kyllä siinä sielu lepäsi - aika pysähtyi.
Siitä oli tytön vaikea kiskoa itseään irti, mutta eihän sinne nyt ihan koko päiväksi voinut jäädä makoilemaan, vaikka toisaalta..miksei???? Mikäs kiire valmiissa maailmassa??
Tuollaiset laiturilla koetut elämykset ja hetket ovat niitä, joista ammentaa sitten kylminä talvipäivinä itseensä voimaa jaksaa taas kohti seuraavaa kevättä.
Mutta me punaisen paholaisen kanssa jatkoimme loistavaa päivää pysähtymällä jäätelölle..antaumuksella nautin herkullisesta suklaatötteröstä, ja mieleeni kiiri Maaritin biisi jäätelökesä..ihania muistoja nuoruudesta....
Eikä se hyvä olo ja herkuttelu loppunut vielä siihen jäätelöönkään..miehän olen jo aiemmin sanonut, että rakastan ruokaa ja pieniä elämyksiä...kävin sitten tutustumassa Lohjan ABCn yhteydessä olevaan Deli Baker's liikkeeseen - ja siellä meinas tältä tytöltä lähteem opo kokonaan käsistä ja mennä pää aivan pyörälle niistä kaikista ihanista purkeista ja purnukoista,jotka olivat täynnnään kaikenlaisia ihania herkkuja - ja mukaan lähti minullekin iltapalaksi mukava pieni kokonaisuus...
Menkää kaikki jotka vaan suinkin liikutte täällä päin,niin käymään tuossa liikkeessä:

http://www.delibakers.fi/

  Tässä on alla vielä toinen linkki Arctic Milk - aidosti suomalainen:
http://www.arcticmilk.fi/

      Minä olen jo lyönyt lukkoon yhden lehtijuttua varten olevan haastattelun ensi viikon perjantaille, joten taas on yksi kiinnostava artikkeli tulossa lo'cariin ja myöhemmin julkaistavaksi myös blogiin (kunhan kesän lo'cari on ilmestynyt). Vielä yritän saada yhteyden eräälle vuohitilalle,josta myös haluisin käydä tekemässä niin ruokajuttua kuin myös ottamassa kuvia maatiaissivuilleni....eli ei multa kiireet lopu,mutta nämä on niitä kivoja kiireitä.....

Säät ovat sitten suosiollisia ( ainakin niin on luvattu) ajatellen ensimmäistä pidempää yön yli tehtävää pyörämatkaa telttavarustuksen kera..ja sehän siis suuntautuu Hämeen härkätielle - eli Turku - Hämeenlinna väli tulee nyt tulevan viikonlopun aikana polkaistua....siellä olisi sitten tarkoitus tehdä pikainen piipahdus Torronsuon kansallispuistoon ja Vekkilän museotilalle moikkaamaan tuttua ja rapsuttelemaan eläimiä,valokuvaamaan ja tekemään juttua myös sieltä....

Ihania aikoja, ihania projekteja, ihana kaunis Suomi - neitomme....<3 <3
Kaikki tietää Linnanmäet ja Särkänniemet ja muut isot kohteet,joilla on paljon varaa mainostaa ja joissak äy paljon porukkaa..minä en näitä paikkoja itse jaksa, minä etsin aitoja suomalaisia elämyksiä ja kokemuksia, ja sukeltamalla syvälle Suomalaiseen maaseutuun ja kyliin ja heidän ihmisiin,saat varmasti mieliinpainuvia elämyksiä, jotka vetävät vertoja ihan mille muulle tahansa.

Minä olen rakastunut..syvästi rakastunut...tähän kauniiseen neitoon...sen järviin,metsiin...katajaiseen kansaan..sen herkkuihin ja yöttömiin öihin kesällä, sen hiljaiseen eloon talven kaamoksessa - minulla on pitkät treffit tämän neitokaisen kanssa, ja suhde, joka vaan kasvaa,mitä enenmmän kilometrejä saan pyörälläni niellä sen varpaista lantiolle ja sieltä rintoja pitkin päälakeen..ihana kaunis Suomi <3

Keväistä lauantaipäivää kaikille:)

   Tuleehan se sieltä kuitenkin, se kevät, vaikka meinaa ensin vähän ujostella ja vetäytyä vielä talven voimakkaan selän taakse piiloon...pienen houkuttelun jälkeen pilkistää päänsä esiin ja rohkenee näyttäytyä, mutta vain vähän kerrallaan.

Kevät tuo tullessaan erilaisia kiireitä, mutta kun päivät ovat pidempiä ja valoisampia,niin unen tarvekin on vähäisempi ja silti tuntee hyvin ehtivänsä. Nyt pitää pikkuhiljaa aloittaa uusimman yhdistyksen lehden tekeminen juttujen osalta, keräämään materiaalia ja ottamaan valokuvia. Koulu tuo omat kiireensä, ensimmäinen lukukausi jo loppusuoralla ja sitä mukaa kokeita tulee enemmän ja erilaisia etätehtäviä ym. asiaankuuluvia vastuita.
Tämän päivän blogikuvakin kertoo, mitä nyt opiskellaan.....juomatietouden kokeeseen, alue on laaja ja käsittää paljon kaikenlaista, joten siihen on hyvä valmistautua jo hyvissä ajoin,että tulokset ovat toivottuja. Itse kokeen lisäksi on samasta aineesta edessä vielä iso etätehtävän teko, joten ei lopu kyllä tekeminen kesken, mutta eipähän käy aikakaan pitkäksi.
Mutta mitäs viiniopintoja ne sellaiset on, joissa ei pääse sitten maistelemaan niitä...ennenkuulumatonta!!! Joten mie sitten korkkasin oman kevääni hankkimalla tämän kevään ja kesän ekan rose-viinipullon- ja onkin raikas ja miellyttävä tuttavuus.
Oma alkoholinkäyttöni on kyllä aina ollut äärettömän vähäistä ja pysynyt nimenomaan tällä viinilinjalla, ja kesällä saunan päälle lonkero tai siideri - kuulutan perään vastuullista käyttämistä ja fiksua alkoholikulttuuria, jossa Suomessa on vieläkin paljon opittavaa....
Keväällä ihmiset alkavat mennä mökeilleen ja grillailemaan, ja mukaan tulee tietenkin juotavaa.....on yksi asia,jossa minulla on täydellinen nollatoleranssi, ja se on se, että pysy pois sieltä ratista jos otat yhtään mitään!!!!!!!! Sama pätee tietty myös veneilijöille, miksi ei meille pyöräilijöillekin - mutta useimmiten sellainen hieman liikaa nautiskellut pyöräilijä ei aiheuta harmia kuin itselleen kuukahtamalla johkin ojan pohjalle - mutta silti!!!
Jos otat, et aja - jos ajat,et ota!!!!!!!
Kauniista säästä saa ja pitääkin nauttia, mutta senkin voi tehdä fiksusti ja pysytellen kohtuudessa...mutta tämä tästä saarnasta tällä erää:))

Jos nyt sen verran pysytään viellä tuolla tiellä, niin minulla olisi autoilijoille kaino pyyntö, ja luulenpa että tähän yhtyvät mielellään muutkin pyöräilijät:
"    Olkaa niin kilttejä, että kierrätte meidät pyöräilijät vähän kauempaa kun ohitatte meidät, ettei lähde ne polvilumpiot matkaan mukaan!!!!! Meitä alkaa olla nyt enemmän liikenteessä myöskin kun on kevät ja kesä tuloillaan, ja kun me ollaan pienempiä,meillä on hitaampi vauhti ja teillä raskaat kulkuneuvot, niin aikalailla jäämme kyllä heikommaksi lenkiksi, kun niitä törmäämisiä tulee....kyllä me pyritään ajamaan niin paljon kuin mahdollista siinä tien laidassa, mutta aina se ei ole mahdollista teiden huonon kunnonkaan tms takia...mutta pyrimme pysymään omalla reviirillämme, voisitteko te sitten mennä vähän kauempaa tosiaan ohi??
Nöyrä kiitos!!!!! :) "

      Myös ihmisistä huomaa kevään tulon.....hymyillään enemmän, jutellaan enemmän, jopa vieraiden kanssa ( wow!! ), ja kuvioon tulevat kesäiset kevyemmät asustukset ja pieni flirtti..kaikilla on kevättä rinnassa - jäätelöä alkaa kulumaan ja terassit aukeavat...tyttöjen perään vihellellään ja prätkät kaivetaan talviteloilta....
Nautitaan - eletään tässä hetkessä, nyt...huominen tulee kun on tullakseen ja eilinenkin jäi jo selän taakse, on tärkeää pystyä elämään juuri tässä hetkessä, tai elämä lipuu sormiesi välistä.
Ne asiat mihin et voi itse vaikuttaa, on syytä unohtaa, ja välttää niistä stressaaminen.
Ne asiat, joihin sie voit vaikuttaa, on niitä,,joihin kannattaa käyttää energiaansa - ja tehdä se positiivisin mielin.
Sinä itse, juuri sinä, voit luoda elämäsi sellaiseksi kun haluat, sellaiseksi,jossa viihdyt. Kukaan ei tee sitä puolestasi, se on sinun vastuusi ja sinun oikeutesi - joten käytä se! Joudut tekemään töitä sen eteen ,mutta se kannattaa..kun elämässä on siältöä ja siinä viihtyy, niin ne arjen raskaatkin hetket ovat kevyempiä kantaa harteillaan.

  Hymyile, ja anna ilon pulputa sydämestäsi saakka - sillä se leviää silmii ja saa ne tuikkimaan tähtien lailla!!

With love: Mari

Valintani

Se, että nyt hymyilen ja olen onnellinen ei tarkoita sitä,ettenkö koskaan olisi ollut surullinen.
Se, että olen nyt vihdoin tasapainossa ja hyväksyn itseni tällaisenaan ei tarkoita sitä, ettenkö koskaan olisi joutunut ponnistelemaan tai kohtaamaan vaikeuksia ja tekemään raskaita vaikeita päätöksiä.
Elämä on täynnä valintoja, täynnä tienristeyksiä, ja me olemme itse oman purtemme kapteeneita kaikesta huolimatta.

Liikaa menneiden hautominen ja huomisesta murehtiminen vie tämän hetken käsistämme - elän tässä ja nyt!
Kaikelle on tilansa..surulle, vihallekin, myös rakkaudelle.
En halua katkeroitua, kantaa kaunaa vaikka siihen syitä olisikin.
Minä valitsen elämän pieninekin ilonhippuineen, ja valitsen hymyn ja naurun..sillä ne kantavat hedelmää ja antavat voimaa pimeänkin tullen.

( kirj. Mari Laulumaa )

Suomalainen ruokakulttuuri

http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri


Yllä on linkki tekemääni power point ohjelmaan suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana koulutehtävääni.....tämä sama linkki tulee myöhemmin myös maatiais-sivuilleni....

On the road again....

Kuva: Inkoossa su 8.4.2012 kevään eka jäätelö meren rannalla
          Matka: 70km :  Lohja - Siuntio - Degerby - Inkoo- Virkkala -                                  Lohja


Heippa taas kaikille - tie kutsuu kulkijaansa!!!

  Niin se vaan aika kuluu kuin siivillä...eilen tuli miun mittarissa 42 vuotta täyteen, kumma kyllä ei tunnu missään, kun olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Koulu sujuu hyvin, pojan kanssa saa aikaa viettää ja touhuta ja nyt lumien sulettua myös retkeni punaisella paholaisellani ovat päässeet käyntiin. Inkoossa kävin sunnuntaina ajelulla, siitä on tullut mulle sellainen traditio, että siellä syödään kevään ensimmäinen jätski..ja eihän sitä perinnettä tohdi katkaista, tiiä mikä kirous iskisi päälle..joten jäätelölle siis...tuuli aivan tolkuttoman kovaa ja näpit oli jäässä ,mut Pingviini tuutti maistui taivaallisen hyvälle:)

 Viikkoa ennen tuota Inkoon retkeä kävin myös Karkalissa ajelulla, silloin matkaa tuli 44km...oli vielä niinl umessa luonnonpuiston polut, että en lähtenyt tarpomaan lenkkareissa sinne, pitänee tehdä toinen retki myöhemmin keväällä vuokkojen aikaan...silloin siellä on koko maa täynnään upeita vuokkoja, kuin kaunis käsinkudottu kukkamatto....suosittelen liikkumaan siellä:)

Punaista paholaistakin on taas huollettu oikein antaumuksella ja laitettiin vähän lisäosiakin siihen mukavoittamaan matkoja jatkoa ajatellen: sivupeili, led-valo eteen ja upouusi ja huikeen hyvä geelisatula,joka on todella unelma istua - eipä tuntunut peffassa yhtään 70km, ihankuin ois pumpulilla istunut....kyllä nyt passaa polkea kaunista kotimaatamme ristiin rastiin, nauttien maisemista, luonnosta ja suomalaisesta ruuasta...

                                                                Syömällä Suomi tutuksi

  Minulle kun ruoka todellakin on sellainen elämän yksi nautinto, niin sitähän tulee sitten ihan jossain määrin pyörittyä sen ruokateeman ympärillä kuin vain tilaisuuksia kohdalle sattuuu.
Minähän aloitin nyt toimittamaan SF caravan Lohjan seutu Ry.n jäsenlehteä Lo ' caria tämän vuoden alusta, ja pesti kestää tämän vuoden nyt alkajaisiksi. Siihen sitten heti aloitin sellaisen uuden juttusarjan kuin: " Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa." Tuon juttusarjan puitteissa pääsen sitten pitkin vuotta kiertämään kiintoisissa kohteissa ja tuomaan esiin kotimaista hyvää ruokakulttuuriamme ja erilaisia pientuottajia tiloineen ja herkkuineen. Toivottavasti saan näiden juttujen avulla omalta osaltani vähän tuettua näitä ihmisiä ja heidän todella tärkeää työtään suomalaisen hyvän ja laadukkaan ruoan ja raaka-aineiden puolesta.
Tuon lisäksihän minulla on ollut oma maatiaisprojektini, jota olen tehnyt vuodesta 2006, ja sen yhteydessä hiljaa muhinut :  " the sights, sounds and flavours of Finland" lisäprojekti....siihen kuvia tulee otettua koko ajan lisää, ja onneksi tarjoilija opintojeni kautta pystyn toteuttamaan tätäkin osaa nyt vähän paremmin.
 
http://www.marinmaatiaiset.net/

Tuossa siis maatiaissivuni, sinne pitäisi lähipäivinä tulla power point esitelmäni Suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana omia koulu opintojani.
Eli tässä kevään mittaan pitkin tätä pyöräilykautta taas liikuskelen tien päällä valokuvaten ja herkutellen ja syöden Suomi-neitoa tutuksi..pikkuhiljaa...Kun joku asia on itselle tärkeä, niin sen eteen on kyllä valmis tekemään kovastikin töitä ja menemään tarvittaessa seinistä läpi, mutta sisua ja rohkeutta se vaatii, mutta intohimo ajaa eteenpäin.

  Toivottavasti saadaan pian se kunnon kevät - lämpimät säät ja aurinko, nauttikaa joka hetkestä kuin se olisi viimeinen, kerranhan täällä vain eletään..ja hei - uskokaa niihin unelmiin!!!!!!!!

Lämmöllä: Kulkurineito Mari ja Punainen paholainen