The sights, sounds and flavours of Finland 

I strongly believe in Finland's gastronomy, and to our domestic production with high quality. I believe to the motivation and skills which our farmers and producers have, especially the keepers of small farms with our landrace farm animals. Their loyalty and heart lies on the right place, and their work ethic is never unseen before. 

Our national treasure, the forest, has its own remarkable production of its own: its berries and mushrooms, and its very variable game. Also our lakes, rivers and the sea brings its own specialities to our kitchens. 

As a part of my main project concerning our domestic farm breeds, I will include this one to it. 

My aim and my goal is to forward Finnish knowledge and skills in gastronomy and high guality farm products to foreign countries. I would sincerely hope to inspire the international visitors to get excited about our country's true and genuine flavours what we have to offer for them. 

  " Cycling and eating my way around Finland " is all that and more, what I wrote on this blog.
It has been my dream for many years to do this special journey around this gourgeous country with my red devil, the ferrari of bicycles:)
There has been obstacles on the way, but they have made me even more determined to carry on and making this dream come true.
I know there are people, who has doubts, let them have that freedom. I know I am going to make it this time, and that's all that matters in the end.
When one has a dream, and all the faith in the world to that dream, it will eventually become true.
I believe in myself, and I believe on this project as whole, and since I love both cycling and food, there is nothing better I could possibly be doing.

http://www.facebook.com/AntaaHyvanKiertaaPyoraillenKohtiParempaaHuomista

 That is my facebook site for this journey......

  I will soon also write few words of my other interest and passion, that is the Finnish landrace farm animals..

Happy new year 2013 to each and everyone of you my dear friends:)

    Time has flied since my last writing, but I am finally here..better late than never, eh?
 Now all my Finnish readers must be wondering, that what is going on? Why is this woman writing here in english? Has she lost her marbles or what??
Well ,let me explain...

World is a wonderful place, and now that we have all the social media, such as facebook as example, it brings all the corners of this globe closer to us. It gives us an opportunity to "meet " people from other countries, share hobbys and values etc... I have had a great priviledge to meet new friends from a hobby, which I feel passionate about - cycling and cycling touring.
And as it happens, I would like to share my blog with all my friends, and from now on I will keep it bi-lingual - english and finnish...but you must forgive me, when I make some spelling mistakes etc..even thought my english is fairly fluent, it is still not my native language:)

      This year 2013 will be a great year in many many ways....
First of all, I will be soon finishing my studies to become a waitress, and for that I am happy. I also have a chance to work full time in a nice cafeteria till the end of may, which is great...
And then...spring is coming - slowly but surely....red devil and I will be on the road again, and that will be amazing!!!!
My long time dream to cycle around Finland can finally happen without interruptions,as long as I stay healthy and don't get hit by a truck again....
Timewise and financially I will be all ready and set for this great journey, and I can hardly wait...patience has never been my strong points...
 Iam curious, passionate about life itself...I love adventures, I love that feeling of freedom as I go and cycle and explore the new routes......time stops, there is no rush anywhere....it is just the moment I live in so strongly - the wind on my face lights up my eyes and I could just sing and be filled with joy....

   Yeah yeah, I know that I get carried away and my spontanious nature gets me to trouble every now and then..

 But - let me ssy this my friends : life IS short and we only live here once - so why be miserable and whine about everything, when you can take control of your life and start living it as it would be your last day on this earth....
When you are happy, you make people around you happy also....smile doesn't cost you a dime, but it can sure as heck save someones day....
Live on the moment - cherish your memories but don't get stuck living in the past.... you can also see for the future, but don't make too much plans and let the intuition carry you....
Feel the mother earth underneath your toes at the warm summer night, get mesmorized by the beauty of flowers and butterflies...love and be loved - and fall asleep listening your own heartbeat - beating strong and full of life!!!

  I talk to you soon again - have a wonderful day:)

        22.12.2012 Oikein rauhallista joulua kaikille -niin ihmisille kuin eläimillekin!!!!

 Palailen lähipäivinä tänne kirjoittelemaan tuoreimpia kuulumisia, nyt jään muistelemaan aamuista koululaisten joulujuhlaa upeassa Pyhän Laurin kirkossa....se oli todella kaunis ja tunnelmallinen tilaisuus,ja herkisti mielen...jouluevankeliumi lasten esittämänä ja kirkkaat äänet laulamassa Maa on niin kaunis..lasten silmistä näki odottavan tunnelman - jouluaatto melkein jo käsin kosketeltavissa....

..ja rauhaa päälle maan - sitä todella toivoisin minäkin.

Palataan taas, voikaa hyvin!!!

Suojelusenkelilleni

Kylmä ja tyly syystuuli imeytyy väkisin luihin ja ytimiin – vedän takkia tiukemmin kiinni ja hytisen hieman kun kävelen pitkin järven rantaa.

Puut ovat jo niin alastoman näköisiä, muutama yksinäinen ruskan värittämä lehti pitää tiukasti oksasta kiinni välttääkseen putoamasta tyhjyyteen.

    Katselen taivaalle ja yritän hakea sieltä äärettömyydestä jonkun kiintopisteen, johon kohdistaa katseeni ja ajatukseni.

Tunnen itseni pieneksi ja hauraaksi – yksinäiseksi.

Kuin huomaamatta lakkaa tuulemasta, järven pinta vaimenee, kuin odottaen jotain.

Eteeni leijailee tuo kaunis oranssi puunlehti – hiljaa, kevyesti laskeutuu järven pintaan jääden siihen kellumaan.

   Tunnen pehmeän kosketuksen poskellani – aistin sen.

Minun suojelusenkelini on läsnä – vaistoan sen jokaisella solullani.

Se puhuu minulle, lohduttaa minua.

Sillä on lempeä kosketus, heleä nauru ja voimakas läsnäolo.

    Rakas äiti – et voi aavistaakaan miten paljon sinua kaipaan.

Huomaan puhuvani sinulle päivittäin, kysyväni neuvoa kun olen eksyksissä.

Huomaan lähettäväni sinulle postikortteja, kun olen retkilläni – mihin osoitteeseen??? Pilvi numero 4 vasemmalta, se kaunis pumpulin pehmeä sydämenmuotoinen pilvi....

Huomaan kääntäväni radiota pienemmälle kun Kirka laulaa, sinä et tykännyt KirkastaJ

Näen usein sinut kaupungilla pyöräsi kanssa- kauppahallissa juttelemassa ystäviesi kanssa ja raikas naurusi kimpoilee kauppahallin seiniltä kuin nuotit...

  Sie äiti jouduit monta kertaa koville, ja nyt suojelusenkelinäkin saat vieläkin kiiruhtaa vuokseni ihan liikaa.

    Mutta minä tiedän sen,ettet haluaisi minun muuttuvan tippaakaan, vaan haluat minun olevan aina urhoollisesti oma itseni ja jatkamaan rohkeasti kulkua omia polkujani pitkin.

     Ja niin minä teenkin – kiitos äiti, kun jaksar valaa minuun uskoa ja annat voimia – kiitos tästäkin hetkestä kanssasi.

 Nähdään taas pian!

 T: tytönhupakkosi

Ps. Ensi kerralla mie ostan ne kahvipullat...eikä väitetä vastaan....

Pps. Toivottavasti sinulla on nyt lattiamatto ilman hapsuja

Makuja läheltä ja kaukaa - Suomalaisen ruoantuotannon puolesta

” Aina kun mä maitoo juon, mä  muistan sut ja hetken tuon, sulle sanoin näkemiin,lähden maalta kaupunkiin ”.

Kaikki muistavat varmaan tämän klassisen Valion maitomainoksen, minulle se on ainakin jäänyt päähän loppuelämäkseni.

Vaikka olenkin kaupunkilainen, kävin maatalousalan koulutuksen nuorena ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla. Minulla on myös ystäviä,jotka ahkeroivat joka päivä uutterasti omilla maatiloillaan tuottaakseen meille kaikille laadukasta ja puhdasta kotimaista ruokaa.

Tätä kirjoittaessani minulla on nytkin lasissa tuo juomista jaloin ja parhain: raikas suomalainen kylmä maito, ja kyytipoikana herkullista ruisleipää – sekin kotoisin omilta viljapelloiltamme.

 Kuinka kauan tämä oman maan tuotannoilla herkuttelu voi jatkua? Siitä olen huolissani, aidosti ja vilpittömästi huolissani.

Levottomana katselen ja luen uutisista, kuinka ahtaalle meidän maanviljelijämme laitetaan, ja kuinka koko ajan tiloja ympäri kauniin kotimaamme lakkautetaan – lappu luukulle,pönkät oviin..ja taas on jossain yksinäisiä autioita tiloja, jotka vielä hetki sitten sykkivät elämää ja tuottivat kaikille hyviä raaka.aineita jokaisen ruokapöytään.

Ulkomailta tuodaan halvalla yhtä sun toista, mutta laatu on aina arvoitus.

Vastuu maaseutujemme tulevaisuudesta on toki enimmäkseen poliittisilla päättäjillämme, mutta mekin – jokainen yksilöllinen kuluttaja, voimme vaikuttaa omilla teoillamme ja ostopäätöksillämme, että Suomalainen ruokatuotanto jatkuisi maassamme vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Meillä karavaanareilla on oivallinen tilaisuus tukea omaa ruokatuotantoamme, kun seikkailemme tuolla ristiin rastiin asuntoautojemme ja –vaunujemme kanssa.

Meidän ulottuvillamme on kaupunkien torien ja kauppahallien lisäksi myös lukuisat muut kiinnostavat kohteet, joista voimme ostaa todella herkullisia lähitilojen tuotteita. Tämän artikkelin oheen laitan muutaman käyntikohteen,toiv.innostutte niissä vierailemaan. Ja silloinkin, kun karavaani ei liiku, voi pikku kodin jääkaappia täyttää kotimaisella maidolla ja kasviksilla, kuin myös kotimaisella lihalla.

Lypsykarjataloutta harjoittavien tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa, ja sama tilanne on myös sikatiloilla.

Olemme koko ajan muuttuneet urbaanimmaksi, erkaantuneet luonnosta ja maaseudusta, samoin kuin lapsemme.

Keskiverto lapsi tuntee ja tietää paremmin Borneon nenäapinasta, kuin että meillä on esimerkiksi suomessa myös omia lehmärotujamme.

Kaupungin asfalttiviidakot ovat tutumpia paikkoja nuorillemme, kuin kesälomat maaseudulla heinätöitä tehden ja lehmiä laitumilta huhuille lypsylle.

Toivoisin vilpittömästi, että tukisimme puhkikulutettujen ja meluisten huvipuistojen lisäksi, tai niiden hyvänä vaihtoehtona, kotimaista maatilamatkailua ja herkuttelisimme retkillämme sinivalkoisia makuaarteitamme.

Mari Laulumaa     

     -Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi(ympärivuotinen)

-         Muurlan suoramyynti, Muurlantie 23, Muurla

-         Makuliha , Kärsäkuja 6, Tammela ( ympärivuotinen, lihanjalostusta ja myymälä )

-         Armas maitokauppa, Tuomiokirkonkatu 17, Tampere ( maatiaismunia, meijerituotteita, deli ym )

-         Luomu – ja lähiruokapuoti Aito, Sepänkatu 4, Uusikaupunki

-         Benjamin maatilatori, Iitintie 6, Kausala

-         Topin maatilamyymälä, kaartotie 8, Muuruvesi

-         Snickars Fisk, Mustasaari

-         Heila lähiruokatori, Työmiehen tie 35,Heinola

( Lähde: Suomen 100 lähiruokakohteet, Karttakeskus)

Maailman eläinten päivä 4.10.

 Tänään vietetään maailman eläinten päivää! Onhan se hienoa, että tällainen päivä on olemassa, jolloin erityisesti eläimet saavat huomiota mm. mediassa jne....
Eläinten päivä pitäisi olla joka päivä - 365 päivää vuodessa!

 Alla olevan pienen tarinani olen kirjoittanut kauan aikaa sitten ,mutta omistan sen nyt tänään kaikille eläimille.


                                                  Pieni kulkurikissa

          Pieni, sateen läpimäräksi kastelema viluinen kissa kuljeskelee yksin pimeydessä halki meluisten katujen..
kiireiset askeleet potkivat ohikulkiessaan tätä yksinäistä ,eksynyttä taivaltajaa..autot ajavat ohitse..ohikiitävien autojen renkaista lentämä vesi kimpoaa kulkurin turkille..väreet kulkevat pienen hahmon selkää pitkin..autojen valot sokaisevat..

     Pieni yksinäinen taivaltaja hakee..hakee...etsii..kiertää kaikki kaupungin kahvilat..
turhaan..ei löydä..katsoo vielä viimeisenkin nurkan taakse - hiipii pitkin hämärän kujan seinämää, pelästyy kohti tulevaa rämisevää peltipurkkia..edessä on ovi..livahtaa siitä sisään..

..musiikki kantautuu jo eteiseen..kauniit pianon sävelet lumoavat kissan..joku kantaa eteen ruokakipon ja juomaa..

Pienen vilusta värisevän eläimen eteen pysähtyvät askeleet..taasko tulee potku?!
 Ei..kissa nostetaan syliin, viedään lämimässä sylissä takan eteen, silitetään..uskaltaisikohan pieni kulkuri ummistaa hetkeksi silmänsä..pieneksi toviksi vain...uskaltaa se...kädet lepäävät kostealla turkilla ja lempeästi silittävät vaeltajaa uneen...
Hetkeksi on pieni kulkuri löytänyt taas kodin, turvallisen majapaikan..

Elämäni juoksu

   On sunnuntai, 16.9.2012..päivä alkaa varhaisella ylösnousulla, piristävällä suihkulla ja terveellisellä puuroaamiaisella, sitten kamat reppuun ja bussille -matka kohti pääkaupunkia saa alkaa.
Kaunis aamu, Helsinki kylpee syysauringon säteissä, perhosia vatsanpohjassa,mutta hyvä fiilis kaikinpuolin.

   Olen tullut elämäni toiseen puolimaratoniin eli 21km juoskutapahtumaan Helsinkiin, kaupunkiin, jonka kanssa minulla on aina ollut vähän sukset ristissä ja huonoa karmaa - olisiko nyt aika ottaa revanssi ja saada tästäkin kaupungista ns. niskaote?? Ainakin sää on suosiollinen, suorastaan ihanteellinen tällaiselle kesän lapselle juostavaksi....lämpöä lähes 20C ja ihana hurmaava aurinko.
Löydän Kaisaniemen ala-asteen, käyn ilmoittautumassa ja saan ajanottosirun ja oman juoksunumeroni ja paidan...
...valmistaudun, pukeudun juoksutrikoisiin ja paitaan, kiinnitän numeron rintaan ja sirun kenkään....juon proteiinijuomaa ja kuuntelen kuullokeista musaa ja venyttelen...ja visualisoin itseni maaliin tulevaksi.....

     Vain hetki aikaa lähtölaukaukseen...jännitys tihenee, syke nousee ja odotus on kova..millin pääsee lähtemään...joko nyt????
  Sitten..tulee laukaus ja kaikki kirmaavat taipaleelle - 21km matka on alkanut....kierrämme saman lenkin 3 kertaa, mutta lenkki on tosi kaunis ja siellä on ilo juosta - menohalut ovat kovat ja olo on mahtava,olen elämäni kunnossa..olen 42v ja kirmaan kuin nuori varsa kesäisellä laitumella.

    Ensimmäiset 8km sujuvat kuin tanssi, leikiten ja reippaassa tahdissa, kuitenkaan ei liian kovaa ettei väsy...mutta - sitten......aivan harmittomassa loivassa rinteessä jalkani lipsahtaa irtokivien vieriessä kengän alla,ja polvi vääntyy hieman siinä taiteillessa pystyssä pysymiseksi - 
juoksu jatkuu, mutta se muuttaa muotoaan , nyt alkaa taistelu oman kivusietokynnyksen ja sitkeyden kanssa.
 Matkaa on vielä yli puolet jäljellä ja koko ajan,jokaisella askeleella kipu muistuttaa olemassaolostaan. Puren hammasta ja keskityn juoksemiseen, keskityn maisemiin..joutsenia lammella, söpöjä koiria lenkillä jne.....kilometrit jäävät taakse ja maali on aina askeleen lähempänä....

  3nnelle kierrokselle lähtiessäni kirpoaa jo vedet silmiin, mutta keskeyttäminen ei lkäy kertaakaan mielessä..en varmaan luovuta kun kerran matkaan lähdin ja jo 2/3 on takana....sitkeästi ihmisten tsempatessa minua jatkan kulkuani,joka välillä tuntuu tuskaisen hitaalta.....

  Mutta - tuleehan se maalikin sieltä,lähenee joka askeleella.....ihan kohta olen ylittänyt maaliviivan..vielä muutama askel Mari ja se on siinä  .....NYT!!!!! Takana 21km ja aika..mikä se aika oli...???? Aika oli 2h 14min ja 05 sek.......häh???? Ei voi olla???? Mutta kyllä se vaan oli - tein elämäni juoksun!!!! Paransin omaa aikaani edelliseltä puolimaratonilta 35 minuutilla,ja juoksin yli puolet matkasta jalkavaivaisena - voitin kivun,sitkeys palkittiin - mieletön fiilis!!!!!!!

  Palkinto ojennetaan käteeni, minulta otetaan siru kengästä ja hörpin onnellisena palautusjuomaa silminnähden liikuttuneena tekemästäni saavutuksesta- olen äärettömän ylpeä itsestäni!!!!! En ole edes hirveän väsynyt, ilman sitä varhaisessa vaiheessa tapahtunutta pientä onnettomuutta oisin juossut vieläkin paremman ajan, ja oisin voinut juosta paljon pidemmälle - mutta...upeaa yhtä kaikki!!!!!!

  Tein elämäni juoksun, pystyn ihan mihin vaan, olen pysäyttämätön!!!! I love running <3