Olen puntaroitunut asioitani, ja miettinyt tulevaisuuden suunnitelmiani.
Näinollen päätin keskeyttää koulun ja lopetin kokkiopintoni --->> palaan työelämään nykyisissä tehtävissäni eli tarjoilijana - ammatti, josta pidän edelleen valtavan paljon, ja jonka puitteissa on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan hyvinkin laajasti.
Jatkan keittiöopintojani työelämän puitteissa esim.keittiöapulaisen satunnaisina työkeikkoina ,( ilman painetta tutkintotavoiteesta ) tarjoilijan töideni ohessa, sekä etenkin harrastuksena.
Koska varsinkin harrastajana voin keskittyä just niihin ruokajuttuihin, mitkä minua kiinnostaa , niillä arvoilla, jotka ovat minulle merkityksellisiä.
Varsinkin luonnontuotteiden käyttö keittiöissä kiinnostaa minua suuresti ; villiyrtit,marjat,sienet ja tähän aion panostaa enemmän aikaani .
Haluan myös omalta osaltani tukea pieniä/pienehköjä yksityisyrityksiä , joko ihan asiakkaana tai työntekijänä ( tai molempia) .
En soisi, että kaikki uniikki ja persoonallinen jäisi isojen firmojen jalkoihin , vaan toivoisin että kaikille löytyisi elintilaa ja mahdollisuus kukoistaa.
Palatakseni tuohon alkuun...
Olen iloinen siitä, että minulla on rohkeus lähteä kokeilemaan eri asioita , ja rohkeutta myös epäonnistua projekteissani ja keskeyttää niitä tarvittaessa , jos joku homma ei tunnu ottavan tulta alleen.
Näistä eri kokeiluista , oli kyse työpaikoista, opiskeluista, tai mistä tahansa muustakaan, oppii aina kuitenkin jotain uutta , myös itsestään.
Vaikka saankin " palautetta" olevani sitoutumiskyvytön tai hätäinen ( nopeat liikkeet ovat näyttäviä) tai muuten vaan " a walking disaster 😉" , niin voin joka ilta katsoa peiliin ilman mitään häpeää , sillä mitään en kadu.
Minä teen kaiken täysillä suurella sydämellä , tai en ollenkaan - mikään puolivillainen tai kädenlämpöinen ei kiinnosta.
Eipä tarvia sitten vanhana mummona katkerana miettiä " entä jos" , kun voi sanoa :" what a ride" .
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti