Aika

Aika - korvaamaton,
Lahjoista kaunein ja arvokkain.
Käytä se oikein,et saa sitä takaisin.
Älä pidä sitä itsestäänselvyytenä,omaasi äläkä muiden aikaa.
Aika- tuo hiekka tiimalasissa jonka näet valuvan edessäsi,mutta jota et voi pysäyttää...
24 tuntia vuorokaudessa annettu -
sinulle, minulle, hänelle, meille jokaiselle.
Välillä se on paketoitu kiireessä arjen väriseen rapisevaan paperipussiin,
välillä kauniiseen kiiltävään juhlalliseen lahjapaperiin.
Sama lahja silti, helppo kadottaa, sitä ei voi palauttaa.
Tämäkin hetki, juuri tämä, joka kuluu tässä kun luet tätä, on sinulle lahjaksi annettua aikaa.
Ja sinä olet päättänyt käyttää sen tähän, vaikka olisit voinut tehdä jotain ihan muutakin...
.... Sinä käytit sen lukemalla minun ajatuksiani, tuntojani.
Kiitos sinulle, toivottavasti et kokenut sen olevan hukkaan heitettyä aikaa, sillä et saa sitä takaisin.
Se meni jo.
Kukaan ei voi tietää, milloin meidän jokaisen omasta henkilökohtaisesta tiimalasista loppuu se hiekka.
Kukaan ei voi tietää sitä hetkeä, milloin se viimeinenkin muru tipahtaa tiimalasin pohjalle.
Mutta kun se hetki tulee, kun aika on lähteä,
mitä jää??
Jääkö taakse elämätön  elämä, joka karkasi sormien välistä kuin Saharan aavikon hieno hiekka?
Vai jääkö taakse elämä, jonka rosoiseen siivilään on huuhdottu mullan ja soran lisäksi myös kultahippusia?
Mitä jää?
Talo on hiljainen..seinäkello on pysähtynyt, herätyskellon ärsyttävä tikitys vaimentunut, hiekka valunut....asukas lähtenyt...hänen aikansa on loppunut.