Kun talvi on kääntymässä viimeisestä mutkasta kohti kaukaista taivaanrantaa, niin pientä polkua pitkin kirmaa häpeilemättömästi ilakoiden kevät - tuo vuodenaikojen ilkikurinen kujeilija, jolla on aina hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa.
Valo ja lämpö saa kevään lapsen villiintymään, heittämään kärrynpyöriä rantahiekalla.
Huhtikuinen tuuli hellii narulla keinuvia lakanoita, jotka nauttivat myös tämän vuodenajan tuomista eduista.
Pyykkipojat tuskailevat hieman vallattomien lakanoiden kostean painon voimasta, mutta pitävät pintansa.
Ensimmäinen rohkea leskenlehti pilkistää keltaisen päänsä rakennuksen nurkalta, josta jo lumi on sulanut.
Se ilmoittaa muille ,että nyt on aika nousta ja puhjeta kukkaan, sillä talven raskas vaippa on hävinnyt hennoilta harteilta ja lintujen laulu kantautuu kauas naapurikortteleihin.
Koko luonto herää, kevään lapsi kirmaa riemusta hihkuen kukkamekossaan,huulillaan ensimmäisen syödyn jäätelötötterön maku.
On aika lumota ja lumoutua,on kevät!
Anneli Ansku Laulumaa 3.4.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti