Sieluntoverilleni

             Sieluntoverilleni

En tiedä, pitäisikö tämä lähettää pullopostina vai yrittää savumerkeillä, vai miten voisin sinut parhaiten saavuttaa.
En tiedä missä olet juuri nyt, mutta veikkaan, että saattaisit istua rosoisen kannon päällä kohentamassa nuotiota.
Saatat ehkä myös selvitellä verkkoja pienessä veneessä jossain ulapalla, aaltojen keinutellessa sinua rauhoittavasti ja kevyen tuulen pörröttäessä hiuksiasi.
Saatat istua mökkisi portailla rapsutellen hajamielisesti vieressäsi istuvaa uskollista ystävääsi, joka puolestaan kaihoisasti luo katseitaan sinun toisessa kädessäsi olevaan herkulliseen makkaravoileipään.

Mahdatko sinäkin ajatella minua, miettiä missä olen ja mitä teen.
Katseletko sinäkin öiselle tähtitaivaalle miettien,että osuvatko katseemme samaan tähteen?
Kuljeskeletko sinäkin huolettomasti tien poskea reppu selässä luottaen siihen, että kohtalo tuo tiemme yhteen, jos niin on tarkoitettu?
Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että vaikka tiedät olevasi yksin siinä hetkessä ja tilassa, koet vahvasti jonkun läsnäolon?
Kaipaatko sinäkin joskus sitä tunnetta minkä saa, kun syleilee toista niin pitkään, että hiekkakin pysähtyy tiimalasissa ja lakkaa valumasta?
Tai sitä hetkeä, millaista on jakaa hiljaisuus yhdessä toisen kanssa??
Alatko hymyilemään itseksesi, kun ajattelet meitä nauramassa jollekin älyttömälle jutulle vedet silmissä?
Ja kun olet vajoamassa uneen, maistatko sinäkin huulillasi suolaisen meriveden kostuttaman suudelman?
Tunnetko kaulallasi lämpimän hengityksen?
Kuiskaat pimeään yöhön hiljaiset hyvän yön toivotukset minulle?
En tiedä, tavoitammeko toisemme ennen tämän ajan loppua, vai onko tarkoituksemme tavata myöhemmin, eri muodossa, eri ajassa, eri tilassa.
Toivon kuitenkin polkujemme kohtaavan, sillä minulla olisi sinulle niin paljon kerrottavaa, ja haluaisin kuulla äänesi ja katsoa kujeilevia silmiäsi.
Kunnes näin käy, toivon sinulle suotuisia tuulia ja turvallisia kilometrejä.
Lämmöllä, sinun sieluntoverisi
Ansku