50 vuotta, eikä suotta

10.4.70 päästi ensimmäisen parkaisunsa pieni,punainen,ruttunaamainen tytöntyllerö .
Mikä aaria, mikä keuhkokapasiteetti, tytöstähän voi tulla vaikka oopperalaulaja..
..no ei tullut, oman elämänsä suihkujodlaaja kylläkin - näin sai alkunsa Kuopion lahja maailmalle.

Savosta on tullut paljon suuria lahjakkuuksia yhdeltä jos toiseltakin saralta, tässä muutama esimerkki: Allu " Rölli" Tuppurainen, Sakke Kuosmanen, Marco Hietala, Spede Pasanen - joka myös syntynyt 10.4...lista on pitkä.

Samasta kalakukko-kaupungista sain siis minäkin alkuni. Siellä synnyin, kasvoin, vartuin.
Taaperosta teiniksi, ja teinistä aikuiseksi.
"Tukka pystyssä katuja astelen", lauloi Dingo, ja niin astelin minäkin tukka pystyssä - nimittäin irokeesi pystyssä.
Silloin muistan omankin äitini laulaneen jo aariaa, kun tyttö tulikin koulusta kotiin hitusen erinäköisellä habituksella kuin miltä oli aamulla näyttänyt vielä ennen kouluunlähtöään.

Noh, maapallo ja sen kaikki ihmeelliset kolkat olivat aina minua kiehtoneet, ihan sieltä lapsesta saakka.
Ja kun varsin varhain opin lukemaan, niin täysin uusi maailma avautui ja syntyi polte nähdä ja kokea. Ja tuo polte ei ole vieläkään sammunut, päinvastoin.
Minä haaveilin vaikka minkälaisista ammateista, mutta eniten haaveilin seikkailuista eri maissa.
Koulussa ainekirjoitus,englannin kieli ja maantieto olivat lempiaineitani, ja niissä olinkin aina hyvä ja innostunut oppimaan lisää.
Matematiikka,kemia ja biologia ei olleet ihan yhtä vahvoja aineita, joten eläinlääkärin ja meribiologin ura piti unohtaa melko aikaisessa vaiheessa.
Teoreettinen pänttääminen ei myöskään sopinut tälle elohopealle, joten lukio jäi kesken ja lähdin töihin.

Ensimmäisen kerran lähdin ulkomaille joulukuussa 1990, kun pääsin au pairiksi eräälle vanhalle rouvalle, joka olikin sitten eräs varsin arvostettu ja tunnettu elokuva-maskeeraja. Toimin hänen kodinhoitajana ja rakkaiden koiriensa, Gusin ja Bertien, hoitajana.
Pääsin tutustumaan elokuvan Alien 3 tekemiseen, jota kuvattiin James Bondin studioilla.
Sain myös kunnian olla hänen nuoremman tyttären teatteriesityksen ensinäytöksessä, ja päästä esiripun taakse ihailemaan lavasteita ja puvustoa.
Tällä ensimmäisellä ulkomaanreissullani aloin paneutua tosissani myös eläinten hyvinvointiin ja eläinsuojeluu n, sekä kaikkiin niihin räikeisiin epäkohtiin, mitä maailmalla oli eläimiin liittyen.
Rouva itse, sekä hänen molemmat tyttärensä olivat voimakkaasti mukana erilaisissa eläinsuojelu-projekteissa.

Palasin kotiin Kuopioon , mutta kipinä oli jäänyt.
Tie vei kuitenkin kaupunkilaistytön maatalousoppilaitokseen, ja karjanhoitajaksi.
Tuolta ajalta myös jäi loppuelämäksi hyviä muistoja, kommelluksia unohtamatta.
Mutta niin vaan kaatuivat puut ja moottorisaha lauloi minunkin toimestani, eikä kukaan edes vahingoittunut.
Kyntöaura tuli nätisti Belaruksenkin perässä, ja lehmät saatiin lypsettyä.
Minusta tuli melkein jo emäntä yhdelle tilalle, mutta se kipinä..se kulkuri veri, vei voiton ja elämä maatilan emäntänä vaihtui uusiin, erilaisiin seikkailuihin.

Ja taas mua vietiin....

Tuli uusia au pair reissuja Lontooseen, tuli opisjelijanvaihtoo Portugaliin( puutarhuria minusta ei kyllä tullut) , tuli lähes viiden vuoden keikka rapakon taakse Kanadaan...

On tähän 50 vuoteen mahtunut kyllä niin paljon kaikenlaista, että voisi syntyä kirjakin näistä muisteloista, lukijoita ei kyllä välttämättä ois kovin montaa.

Elämä on matka.
Matka, johon on mahtunut iloja ja suruja, suuria rakkauksia ja valtavia menetyksiä.
Ylämäkiä,alamäkiä.
Myötätuulta,vastatuulta. Aurinkoa ja rankkasateita.

Parasta, mitä olen aikaan saanut, on rakkaat poikani - he ovat minulle suurin inspiraationi ❤.
Ystävät, pieni joukko, mutta sitäkin arvokkaampi. Olen niin kiitollinen myös heistä❤
Sisarukset, kaikki kolme ❤.

50 vuotta, eikä suotta!!
Totta totisesti toivon, että saan pysyä terveenä ja kulkea tallustella tällä maapallolla vielä hyvän tovin, ennenkuin hiekka minun tiimalasistani valuu loppuun.

Mikään ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus!

Kiitos näistä 50 vuodesta ❤🙏!!