Belfastissa hyppäsin sit taas vaihteeks bussiin, jolla matkasin ihan Glasgowiin , Skotlantiin saakka.
Osa matkasta meni tietty lautalla, aurinkokannella fiilistellen ja varpaat kippuralla innosta...
Aaaahhhhh - Skotlannnissa, vihdoin ja viimein..ensimmäistä, mutta EI viimeistä kertaa.
Tähän väliin semmonen juttu, että minähän en ole mikään suuri lentomatkailun ystävä. Käytän lentokonetta vain, jos on oikeesti pakko.
Olen tehnyt aika paljon näitä mun pienen budjetin reppureissuja Euroopassa ihan vaan busseilla,välillä junilla ja tietty lautoilla vesien yli.
Toukokuussa 2019 , kun 12 asuntovaunussa eletyn vuodrn jälkeen uskollinen koti pyörien päällä päätettiin myydä, niin pakkasin kapsäkkini ja lähdin reissuun.
Kävin ottamassa alkuvauhdit rakkaan ystäväni luota, ja Viron Saaremaan kautta sitte lähdin Lontooseen, josta matka jatkui Irlantiin.
Koko tuon kesän reissun aikana käytin lentokonetta vain välillä Helsinki-Lontoo menomatka, koko loppureissu meni muilla kyydeillä.
Jatketaan......Glasgow'n vierailu jäi varsin lyhykäiseksi, sillä minulla ei ollut suurta hinkua jäädä sinne kutvehtimaan, halusin vähän väljemmille vesille.
Niiltä seisoiltani hommasin jatkoyhteyden Fort Williamiin, jossa olikin jo aika etsiä katto pään päälle ja oikea sänky nukuttavaksi.
Tämä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, sillä kaikki paikat oli täynnä, varattu, hostellit ja edullisemmat majoitukset kaikki loppuunbuukattu...
No voi perkule....tuurilla ne laivatkin seilaa, ja niin oon minäkin tehnyt näillä reissuillani..
Tooodella harvoin olen varannut pitkälti ennakkoon majoitusta itselleni, koska..
..noh, minun tapauksessani tilanteet elävät ja minä olen varsin spontaani matkantekijä ja suunnitelmat vaihtuu lennosta - yritä siinä nyt ennakkoon varata majoitusta, kun ei aina itsekään pysy itsensä perässä.
Tähän mennessä olen aina onnistunut sullomaan pienen habitukseni ja ison egoni johonkin hostellin nurkkaukseen, mutta ei tällä kertaa.
Noh, jalat alkoi painamaan ja nälkä kurnimaan...tein pienen talouskatsauksen siinä lennosta ja päätin, että ensi yö nukutaan sitten herroiksi.
Eikun hotelliin, ja löytyihän sieltä peti nuutuneelle matkalaiselle - ne olikin sitte kalliit unet ( no mun budjetissa reilu 100e yö on kallis ) , mutta joskus pitää elää kuin kuninkaat ...aamiainen mukaan luettuna.
Pöytiin tarjoilu ja tuhti english breakfast...ei huono alku päivälle.
Vatsa täynnä ja hyvin nukutun yön jälkeen olikin taas aivotkin hereillä ja mukana, oli aika jatkaa matkaa...
Toinen tiedotepläjäys...
Nää mun reissut vuodesta 2015 alkaen ovat olleet sillä idealla, että mulla on ollu joku paikka, jossa tiettyä työmäärää vastaan olen saanut majoituksen ja ruoan, tai ruokarahaa.
Näitä paikkoja on ympäri maailmaa, minä olen keskittynyt Eurooppaan.
Töitä löytyy niin lastenhoitotehtävistä, farmeilta, majoitusalalta jne jne....
Workaway ja HelpX ovat sivustoja, joiden kautta itse olen paikkoja löytänyt.
Pientä vuosimaksua vastaan sinne tehdään oma profiili, ja haetaan sitten sitä tuöpaikkaa ja toiset vastaavasti työntekijää.
Näiden alkuperäinen idea on kulttuurinvaihto, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu aina mätiäkin omenoita....
Tärkeää noissa profiilien teossa, niinkun muutenkin elämässä, on olla rehellinen.
Silloin selvittäisiin mahdollisimman vähällä mielipahalla, molemmin puolin.
Lähtökohtaisesti suurin osa paikoista joissa olen ollut, on ollut aivan mahtavia, ja muistot ihania, ja edelleen pidän yhteyttä useiden isäntäperheideni kanssa.
Ehkä minua on suojellut iän tuoma elämänkokemus ja tietynlainen tilannetaju ja kyky lukea ihmisiä.
On ollut pari paikkaa, josta olen lähtenyt kyllä kuin telkkä pesästä, niin että kumi on palanut kengänpohjissa.
Joko kyse on ollut täysin ala-arvoisesta majoituksesta, josta on annettu profiilissa varsin väritetty kuvaus tai sitten työtehtävästä tai työmäärästä.
Ja kuuluisat kemiat ovat erittäin tärkeitä tässäkin. Tulen toimeen varsin erilaisten ihmisten kanssa, olen low-maintenaince ja sopeudun nopeasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin.
Tästäkin huolimatta olen joutunut siis muutamaan otteeseen toteamaan, että " not my cup of tea" ja jatkamaan matkaa.
Välillä sitten tulee haasteita myös ajoitusten ja kalenterin kera..
Kun olet itse tien päällä ja lähes matkalla jo sovittuun paikkaan, josta sitten tuleekin ajankohdan muutos , niin palapeli menee uusiksi.
Näitäkin tapauksia on tullut näillä reissuilla, ja Skotlannissa niitä sitten sattuikin ihan koko rahan edestä.
Ja juuri näistä syistä, ja hupenevan budjetin myötä, jouduin päättämään aikaistetusta Suomeen paluusta.
Pääsin kuitenkin viettämään pari päivää viehättävässä Invernessin pikkukaupungissa, Malaigin kylässä länsirannikolla ja ajelemaan junalla kuuluisan Harry Potter sillan yli eli Glenfinnanin maasillan yli.
Söin ihanaa prosecco- jäädykettä , haggista ja kuuntelin säkkipillimusiikkia...
Sinne kilttien alle ei tullut kurkittua, ehkäpä ensi kerralla sitten.
Ylämaan maisemat olivat lumoavan kauniit. Välillä epäilin omaa englanninkielentaitoani, sillä vaati melkoista keskittymistä yrittää ymmärtää sitä persoonallista skottiaksenttia, mutta aika äkkiä siihenkin tottui.
Skotlantiin on päästävä uudestaan, haaveena myös päästä tulloin käymään ulko-Hebrideillä ja Shetlandin saarella.
Yorkshire ja Wales ( ja Hinterland) odottavat myös minua kylään, ja eihän niille voi pettymystä tuottaa😉
Kotimatka siis alkoi ennen aikojaan, ja sitä tehtiinkin sitten persaus puuduksissa bussissa istuskellen Travemundeen saakka, jossa vihdoin pääsin pitkäkseni hyttiin....
Suomi-neito odotti minua, ja kesääkin oli vielä jäljellä...
Palataanpa siihen sitten ensi kerralla.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti