Elämme merkillisiä aikoja.
Aikoja, jolloin todellisuus on todellakin tarua ihmeellisempää....muttei välttis lainkaan positiivisessä merkityksessä.
Kun yhdessä hetkessä kaikki on hyvin : katukahviloista kuuluu puheensorinaa ja iloista naurua, ihmiset viilettävät paikasta toiseen, junat ja bussit täyttyvät työmatkalaisista ja onnekkaista loman viettäjistä jne...
Seuraavassa hetkessä kuvittelet olevasi osa jotain surrealistista science fiction leffaa:
Mysteeri virus leviää ympäri maailmaa , ihmisiä putoilee kuin kärpäsiä, sairaalat täyttyvät ja ihan liian moni ihminen menettää läheisensä....
Rajat sulkeutuvat, lentokoneet jäävät maahan , pubeista ja kahviloista ei enää kuulukaan elämän ääniä, ravintoloiden pöydät yksinäisinä kaipaamassa ihmisiä vieraakseen...
Korona tuli " kylään" , ja tämän ei toivotun kuokkavieraan takia elämme nyt sitten näitä merkillisiä aikoja.
MUTTA - koska mediat ovat jo pullollaan tätä viheliäisen viruksen aiheuttamaa surua, sortoa ja kaaosta, niin minä en siihen nyt aio tätä enempää paneutua, ainakaan sen syvällisemmin.
Työkuviot meni kyllä kerta laakista uusiksi minullakin, olen nimittäin töissä ravintola-alalla, tarjoilija on ammattini - se viimeisin ammattini.
Koska kaikki paikat on nyt suljettu, tuli minullekin eteen suunnittelematon " loma", jos sitä nyt voi näin sanoa.
Nyt on sitten aikaa, olla kotona ja miettiä syntyjä syvijä , aikaa myös keskittyä vaikka lukemiseen ja tähän kirjoittamiseen.
Selailin tätä blogia taaksepäin ja huomasin, että eipä ole tullut hirveesti kirjoiteltua päiväkirjaa eikä ajatuksia ja tapahtumia tänne sitten viime kesän, runoja lukuunottamatta.
Mutta tapahtumiahan ei minun elämästä ikinä puutu, ja minähän olen tehnyt vaikka mitä ja ollut vaikka missä sen jälkeen, kun lähdin Irlannista sieltä pienestä Bectiven kylästä.
Mutta miten ihmeessä minä päädyin Irlannista Skotlantiin ja Suomeen ja nunnaluostarin kautta Utsjoelle ja sieltä kerrostaloon Turkuun....siitä nyt sitten saatte lueskella tässä lähiaikoina, onpaha n jotain ajankulua - tai vaikka unilääkettä, jos ei muuta 😉.
Lähdemme siis pienelle aikamatkalle, viime kesään ja Irlantiin, minun suuri rakkauteni , ja sieltä seurailemme minun jalanjälkiä monien mutkien,mäkien ja tuntureiden kautta nykyhetkeen....
Ottakaapa siis mukava asento, kupponen kahvia siihen viereen ja kiinnittäkää turvavyönne....matka voi pian alkaa!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti