Elokuussa 2019
Noh, matka siis jatkui....ei onneksi sillä avantilla kuitenkaan, vaan huippuhyvässä seurassa lupsakkaana autoretkenä halki uskomattoman kauniin kotimaamme.
Olen tullut varsin useaan kertaan huomanneeksi, että poikittaisliikenne tässä maassa on hieman heikohkoa, siis julkisilla...
Tämän saman nohevan havainnon oli tehnyt myös rakas Watson ( anna mun olla Sherlock jooko 😊😉)
Niinpä hetkosen tuumailtuamme hyppäsimme autoon ja päätimme tehdä taas road tripin.
Watson siis piti huolen siitä, että tämä Sherlock ei ota ritoloita kesken matkaa, vaan vei minut omakätisen itse suoraan Lintulan luostarin pihalle ja vilkutti iloisesti ja käski olla kiltisti.
Siinäpä sitten seisoi taas tämä reissunainen rinkkansa kanssa hetken aikaa miettien, että mitä sitä taas on tullu luvattua.
Mitä ihmettä tosiaan...
No kyllähän siinä hymy pukkas huulille yhdelle jos toisellekin, kun sanoin meneväni luostariin.
Kovasti epäilivät, etten pääse edes porttia pidemmälle...onneks eivät lyöneet vetoa...
Ei tämä ajatus talkootyöstä luostarissa tullut minulle ihan yllättäen ja miettimättä, olin itseasiassa tuumaillut tuota jo aikasempina kesinä ja käynyt tutustumassa sekä Lintulaan että Valamoon niiden nettisivujen kautta.
Ja kun minulle sitten avautui mahdollisuus tähän elokuun puolivälissä 2019, niin minähän tyttö kiitin kauniisti ja heittäydyin taas tunteella kohti täysin erilaista maailmaa.
Ne olivat unohtumattomat 2 viikkoa, joita vieläkin muistelen lämmöllä.
Lintulan oma väki otti minut lämpimästi vastaan, ja pysyivät kärsivällisenä ja pitkämielisenä minua kohtaan, vaikka teinkin välillä vähän etikettivirheitä.
Sitä kun on tottunut viheltelemään huolettomasti töitten ohessa ja välillä vähän laulaa lurauttelemaankin, niin ei sitä ihan äkkisestään muista olla hissuksiin.
Ja kun minä vielä satunnaisesti tuppaan normitöissä tekemään muutamia kevätjuhlaliikkeitä, joita ehkä hyvällä mielikuvituksella voi kutsua joksikin tanssin tapaiseksi, niin eihän sitä rytmiä veressä ja töpinää töppösessä niin vain jarrutella.
Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni pääsääntöisesti, ja käyttäytymään kunnolla , ja näinollen en aiheuttanut mitään sen suurempaa yleistä närkästystä.
Minun päätoiminen talkoopaikkani oli luostarin kahvila, aivan hurmaava viihtyisä tila , ja minulla oli varmaan koko tarjoilija-historiani kaunein työasu, se oli ilo pukea päälle joka aamu.
Lintulan koko alue on todella kaunis, harmoninen.
Puutarha on täynnä herkullisia yrttejä, pensaat täynnä marjoja, kukat kukkivat kauniisti.
Lintulan luostarissahan on myös kahvion lisäksi pientä majoitustoimintaa, molemmat toki avoinna kesäaikaan.
Ja kun seutu, missä luostari sijaitsee, on todella kaunista, niin esimerkiksi pyöräretki Lintulaan, Karvion kanavalle ja sitten Valamon luostariin on todella hieno tapa viettää kauniita kesäpäiviä.
Lintulan kahvilassa saa herkutella maailman parhailla itsetehdyillä rahkapiirakoilla ja monilla muillakin suussasulavilla herkuilla.
Ja jos löytyy kiinnostusta ja halua myös osallistua talkoolaisena, niin hakemus löytyy Lintulan luostarin omilta sivuilta.
https://lintulanluostari.fi/
Itselleni tuosta kahdesta viikosta jäi todella hyvä mieli. Tapasin taas kerran hurmaavia ihmisiä, jotka jäivät elämään sydämeeni.
Voisin hyvin kuvitella olevani siellä toisenkin kerran talkoolaisena, tai ainakin tehdä se pyöräretki.
Sydämellinen kiitos Lintulan luostarin ihanille nunnille, minun talkootovereilleni ja Martille 🙏❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti