Carpe diem - tartu hetkeen

                                            

     Niin yksinkertaiselta kuullostaa tuo lausahdus,välillä tuntuu että helpommin sanottu kuin tehty..mutta tuo yksi ainoa lause pitää sisällään niin paljon viisautta ja järkeä,että ei ole mitään rajaa..kuinka moni meistä oikeasti noudattaa tuota vanhaa kuuluisaa sanontaa : carpe diem..??

     Ei varmasti monikaan. Me murehdimme menneitä asioita, haikailemme tekemättä jätettyjä asioita, tai jo etukäteen huolehdimme huomisen huolista..mutta entä tämä hetki?  Tämä päivä?  Tämä sekunti? Juuri nyt..tässä ja nyt.

Osaammeko ottaa siitä irti kaiken?

Emme,se lipuu käsistämme, sormiemme välistä kuin hieno tomuinen Saharan aavikon hiekka, kuin tiimalasin aika.

Ja kun sitten istumme jossain vanhainkodeissa tai kodeissamme ( jos onnekkaita olemme),ja silloin katsomme taaksepäin,niin harmittaa vain ne elämättä jääneet hetket ja kokemukset,jotka annoimme valua hukkaan kiireen ja arjen keskellä..niin väärin.

     MUTTA - hyviä uutisia..me oikeasti voimme vaikuttaa itse omiin tekemisiimme. 

Meistähän se on pitkälti kiinni, miten haluamme elämämme palapelin rakentuvan, ja miten monta osaa olemme saaneet siitä kasaan.

        Minä olen aloittanut pitkän matkan, pitkän taipaleen, matkan minuuteen,jo kauan aikaa sitten. 

Tällä matkalla, tällä tiellä, olen kuluttanut monet kengänpohjat puhki ja saanut jalkani rakkuloille.

Tämä yksinäinen, mutta samalla nautittava matka minuuteen on ollut täynnä yllätyksiä..raskaita nousuja vaikeakulkuisille kallioille - välillä ei ole mistä ottaa kiinni, ja lipsahdus on ollut lähellä - ja putoaminen...korkealta ja syvälle..

Välillä on ollut myötätuulta, helppojakin taipaleita, jolloin olen saanut nauttia kauniista auringonnousuista ja sykähdyttävistä sateenkaarista - näistä taipaleista, tiettömistä teistä, olen saanut taas lisää pontta seuraavia mutkia varten - ja jokainen mutka tuo tullessaan yllätyksen.

Ikinä et tiedä mitä tai kuka sieltä tulee sinua vastaan..jokainen risteys on päätöksen paikka, mihin käännyn?Mitä sanoo vaisto? Minne tuuli kuljettaa ? Menenkö myötätuuleen ja saan kevyemmän matkan, vai otanko haasteen ja kuljen taas vastatuuleen, jolloin matkanteko on raskasta ja hidasta, mutta näköala perillä voi olla palkitseva ja tunne mahtava - onnistumisen elämys!!

    Vaikka meillä kaikilla on perheet ympärillä...puoliso, lapset ,muut sukulaiset, ystäviä ( jos olemme oikein onnekkaita ), loppupeleissä olemme kuitenkin yksin. 

Tuletko toimeen itsesi kanssa? Pelkäätkö yksinäisyyttä? 

Hakeudutko väkisin jonkun seuraan?

 Minä en, minä nautin yksinäisyydestä, koska en tunne olevani yksinäinen.

Kuulen silloin ajatukseni paremmin, selkeämmin..kuin hiljainen vuoristopuron solina, kuin kevyt tuulen henkäys preerian kuumuudessa..ajatukseni kertovat minulle jotain,kun vaan pysähdyn kuuntelemaan ja keskityn.

Yksikseni saan olla aidoimmin oma itseni..kun itkettää, voin antaa kyyneleiden valua rauhassa poskiani pitkin ja kesätuulen pyyhkiä ne pois, ei tarvitse olla edes analysoimassa miksi itken - saan tuntea rauhassa itseni juuri niin surulliseksi kuin haluan.

    Kyllä menneitä muistella saa, ei siinä mitään pahaa ole, mutta ei sinne kannata haikailemaan jäädä ja antaa tämän hetken karata käsistäsi sen vuoksi, että jäit kyydistä,että jäit sinne menneisyyteen.

     Kyllä tulevaisuuttakin voi hieman piirtää ja suunnitella, miltä se ehkä voisi näyttää etukäteen, antaa osviittaa..mutta ei sitäkään pidä kiveen hakata, tai jää omien suunnitelmiensa, 

omien ehdottomuuksiensa orjaksi ja vangiksi ja unohtaa nauttia nykyhetken tuomista käänteistä ja yllätyksistä.

Unohdetaan ne kartat ja kompassit, suljetaan ne navigaattorit hetkeksi, ja eksytään oikein tarkoituksella, sillä se matka voi oikeasti olla paljon arvokkaampi kokemus kuin se päämäärä,jonne on aina kiire.

Eilinen on mennyt, huominen on tuntematon, elämä on nyt - carpe diem!!

Happy happy happy!!!!!!!

   Hello eveyone!!!!!!

   Just dropping a short note here - today is indeed a happy day. Since the patience is not my virtues, I couldn't wait any longer.
    I took the red devil for our first ride this year - only 5km, but it was fantastic!!!
Partly it was a bit of an extreme experience, since there were still some icy on the roads, and it almost got me by surprise at one point - nearly fell down, but managed to keep my balance...


  Great ride, and I am so happy!!! Let the spring come now, with guns blazing and chase the winter far far away!!!!
 Talk to you soon again!!

Back to basics - what this blog is mostly about..my cycling journeys..

 Now that I have introduced myself better and talked about my life, introduced my cute home, it is about time to return back to the main thing: cycling!!

    I got my red devil back yesterday from the service, and it is as good as new and ready to go! With new tires etc. it will be a pleasure to take her for a ride and adventures.The photos above I took yesterday, and as you can see, plenty of snow left still....
Good time to explore more maps and do small inventory of the gear I need....I have almost everything, but I was planning to invest a bit and get a mini Trangia cooking gear.
However, mostly I am all set up and ready to rock and roll....

I'll be back, hopefully in the very near future I can write of my little trips and put some photos too....so keep your fingers crossed that the spring would finally push the winter aside and arrive!

 Take care folks - be good!

Home on the wheels - elämää 12,5 neliön mökissä:)

      Eikös se sanonta mene, että koti on siellä, missä sydän on??
 Ja mikä on koti?? Miten se käsitetään?
Näin wikipedia kertoo sanasta KOTI:

"Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.

Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kodiksi voi kutsua myös jotain tiettyä kaupunkia, seutua, valtiota tai muuta paikkaa jossa viihtyy erityisen hyvin. Kodin rajat eivät siis ole tarkat ja täsmälliset vaan suhteelliset. Vakituinen asuinpaikka ei aina tunnu kodilta, ja kodilta voivat tuntua myös paikat, joissa ihminen ei asu". ( wikipedia).

   Minä olen ehtinyt tähän kohta 43 ikävuoteen mennessä asua monessa eri maassa ja monelaisissa asunnoissa,jotka kaikki silloin kunakin hetkenä edustivat ainakin joillakin määreillä kotiani. Olen asunut maalla, kaupungissa, pienissä kaupungeissa ja miljoonakaupungeissa.

Olen asunut maatilalla, rivitalon pätkässä, luhtitalossa, kerrostalossa.... 

Elämäni ensimmäistä kertaa tunsin suurta tyyneyttä ja mielenrauhaa vasta keväällä 2007, kun löysin kotini:sekä henkisen kuin myös fyysisen  - ja sen kodin toi minulle 12,5 neliön tilaihme - asuntovaununi, jossa olen asunut nyt ympäri vuoden toukokuusta 2008 saakka. 

Tämä on kulkurin koti,ja täällä on kulkurin hyvä olla.

Mikä sopiikaan tällaiselle levottomalle sielulle paremmin, kuin mökki pyörien päällä? Ja näistä mökin ikkunoista on katseltu niin Välimerta, kuin tuntureitakin ja kaikkea siltä väliltä. Seikkailujen ja tutkimusretkien välissä ja niiden jälkeen on aina hyvä palata kotiin - laittaa tuo ovi kiinni ja kääriytyä lampaantaljalle kynttilänvalossa rauhoittumaan.

    Tämä kotini on turvasatama myös pojalleni, ja tässä on elänyt ja asunut ja matkaillut myös poikani isä useita vuosia. Tällä on käyty kääntymässä Sierra Nevadan vuorilla, ajeltu Marokon kuoppaisilla teillä, katseltu myrskyävää Atlanttia ikkunasta Runden saarella kuunnellen lokkien ja Lunnien ääniä.

  Tämä on koti siinä missä muukin paikka, jota ihmiset yleensä kodikseen nimittävät. Tilat ovat fyysisesti pienet, mutta henkisesti suuret.

   Eikä se ole koosta kiinni, täällä pystyy toteuttamaan kaikki ne tarpeet, mitä ihminen kodiltaan haluaa: rauhaa, turvaa, suojaa ja lämpöä, jne.....

Lämpöä piisaa talven pakkasista huolimatta, ja ruoka valmistuu kotoisasti kaasuliedellä. Sisävessakin on, ei tarvitse riu 'ulla käydä tarpeillaan.

Pesutilat löytyvät yleisistä tiloista, samoin pyykkitupa. Kaikki,mitä elämältä vaaditaan, kätkeytyy kotini seinien sisäpuolelle.

   Ja kun on aika ja tarve vaihtaa maisemia, niin koti siirtyy näppärästi paikasta toiseen, ilman suurempia muuttotalkoita. Luonto on aina lähellä ja käsin kosketeltavissa..

    En vaihtaisi tätä asumismuotoani ja elämäntapaani mihinkään mistään hinnasta. Tämä on ehkä muille koirankoppi, epäkelpoa asumista ym ym...uskokaa pois vaan, kaikki on jo kuultu.

Alkuun se loukkasi ja satutti, mutta enää en välitä. Minulle on kasvanut muutenkin paksu nahka, kuin sarvikuonolle. Minä kunnioitan muiden koteja, toivon samaa kunnioitusta omaa elämäntapaani ja kotiani kohtaan muiltakin.

Ei tämä ole keltään pois, eikä tämä vahingoita ketään. Tämä on vaan yksi tapa muiden joukossa elää ja olla.

Elä ja anna toistenkin elää , kukin tavallaan..rauhallista pyhäiltaa toivotellen: pienen torpan tyttö:)

                 Upeaa aurinkoista talvipäivää kaikille!!!!

    Tänään se todellakin tuntui oikein käsin kosketeltavasti - meinaan kevään tulo. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,oli aivan tyyntä ja lumi kimalteli auringonsäteiden alla kuin timantit...luonto oli kauneimmillaan. Kävelin pitkät pätkät jäällä, ihmettelin ristiin rastiin meneviä erilaisia tassun jälkiä, kelkkojen ja suksien jättämiä jälkiä ja kuuntelin lintujen laulua.
  Jäin sitten nauttimaan uimarannan hyppytornin kupeeseen auringonsäteistä,joiden lämmin suukko tuntui poskellani niin ihanalta - oikein tunsin kuinka auringonvalon antama energia virtasi suonissani,ja koko kehoni imi säteitä kuin janoinen hietikolla viimeistä vesipisaraansa - oma aurinkopaneelini sai taas virtaa jaksaa, ja hymy karehti kasvoillani - taas on yksi talvi takanapäin,ja selvisin siitäkin kuin ihmeen kaupalla.

      Kevät todellakin on nyt saapunut, se on aivan selvää,eikä vaan epätoivoisen mieleni tuotoksia.
Kevään tulo merkitsee myös sitä, että uskollinen kumppanini punainen paholainen pääsee super huoltoon.
Vein sen eilen Nummelaan hyvään pyöräliikkeeseen täyshoitoon, ja tilattiin siihen upouudet renkaat,jarrupalat ja uudet ketjut, entiset olivat aivan äärirajoilllaan jo.
Renkaatkin ovat nyt vähän entistä leveämmät, ja lisäksi kuvioidut ja pistosuojatut, joten todellakin iso harppaus parempaa kohti. Tuskin maltan odottaa,että saan jaokkini takaisin ja pääsen nielemään hänen kanssaan kilometrejä.

             Myös tämä minun  blogini on saanut sekä uuden nimen kuin myös ehomman ulkoasun, ja olen siihen nyt oikein tyytyväinen.
Pyrin pitämään tämän blogin valoisana ja ajatuksiltaan ja energiavirraltaan positiivisena ja iloisena.
Sen sisältö tulee olemaan pitkälti näissä minun erilaisissa pyöräretkissäni,ja mitä ne tuovat tullessaan. Sen lisäksi luonto ja eläimet saavat oman osansa tästä blogista, kuin myös hyvä ruoka: lähiruoka,pientuotanto ja kotimaisuus.....

  Maailmassa on aivan tarpeeksi kurjuutta ja ikäviä asioita,että minun pitäisi niistä täällä kirjoittaa - ellei siihen joskus ole jotain erityisen painavaa syytä.
Toivon kuitenkin, että valoisuus ja elämänilo,joka minusta kuplii,tarttuu muihinkin - ja mottoni "antaa hyvän kiertää " näkyisi myös täällä.
   Elämä aidoimmillaan sykkii maalla ja pienissä kylissä, ja luonto vetää minua aina puoleensa kuin magneetti,luonto on minun kirkkoni,sieltä ammenan voimani.
Kun lähden pyörällä kiertelemään, niin jo valmiiksi pieni asuntovaunu kotini muuttuu vieläkin pienemmäksi, sillä silloin pääosin kotini on pieni teltta.
Kun saan yösijan jonkun ystävällisen ihmisen luota, silloin toimin periaatteella antaa hyvän kiertää ja vaihdantatalous nostaa päätään - kun kulkurille ovi avataan,hän vastaa siihen ystävällisyydellä ja antaa oman panoksensa näiden ihmisten elämään siksi pieneksi hetkeksi,kun jakaa sitä elämää heidän kanssaan.

        Toiset on luotuja kulkemaan..minä olen todellakin yksi näistä ihmisistä - minä janoan uusia kokemuksia ja elämyksiä,ja koko maailma on minun kotini. Ahtaat meluisat kaupungit eivät ole minua varten, minä haluan kulkea tuulen mukana - vapaana, sielu ja sydän auki, elää hetkessä - suurella sydämellä ...

    Valoa ja lämpöä päiväänne ja ihania keväisiä ulkoiluhetkiä!!!!

                                                                       Hyvää iltaa kaikille!!!
  
 On se vaan kumma, miten ne parhaat ideat ja inspiraatiot aina tulevat juuri silloin, kun pitäisi käydä nukkumaan, tai jopa silloin, kun olet umpiunessa....niinhän mulle on viimeaikoina käynyt, ja näyttää vahvasti siltä,että tämäkin ilta menee huomisen puolelle,ennenkun Nukkumatti saapuu hiekkoineen kylään.
Mutta kuten voitte blogin kuvista nähdä, täällä minä villasukat jalassa teetä hörppien lueskelen karttoja ja tutkiskelen taas kerran kiintoisia kohteita kyläilylle, kun lähden tätä maata polkemaan ristiin rastiin.

     Kuumeisena odotan lumien sulamista, ja että saan punaisen paholaisen tip top kuntoon ja kanssani nielemään kilometrejä. Kyllä tässä maassa polkemista riittää, ei lopu tiet kesken.

 Kesän isoa reissu reittisuunnitelman osalta alkaa siis tosiaan olla valmis, mutta mähän en koskaan mitään kiveen hakkaa,joten pieniä liikkumavaroja siellä aina on suuntaan os toiseenkin.
Aikatauluja minulla ei ole lainkaan, en katso kelloa enkä omista kalenteria - nukun kun nukuttaa ja ajan vaikka yöllä - ainakin Lapin valoisat yöt ovat jo sellainen kokemus itsessään, että niitä on päästävä yön hiljaisina hetkinä rauhassa ajelemaan.

   Myös kevään reissut alkaa olla katseltuna, nekin toki pienellä liikkumavaralla. 1-2 yön reissut tulevat ainakin näillä näkymin kohdistuvan seur.paikkoihin: Hanko, Porvoo, Suomenlinna( Helsinki) ja Tampere.
Noiden lisäksi sitten eripituisia päiväretkiä, ja ne jo klassikoiksi muodostuneet traditiot eli: Inkooseen kevään ensimmäiselle jäätelölle, Mustion Linnaan, Fiskarsiin ja Lohjansaareen...

        Kevään ja kesän aikana siis haluan vierailla mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin mahdollista erilaisilla tiloilla, lähiruoka ja pientuottajat erityisesti ovat minun sydäntäni lähellä olleet jo vuosia kera maatiaisrotuisten kotieläintemme, mutta ylipäätään Suomalainen maatalous ja sen säilyminen on tärkeää.
Torit, kauppahallit, suoramyyntitilat, pikku putiikit ym ym....ovat kohdelistallani kun matkaa teen.
Maatilamatkailuyritykset varmasti saavat huomioni yhtä lailla, ja tulen telttailun ja hostelleiden ohessa käyttämään maatilamatkailupalveluja.

     Pyöräily luonnollisesti on se kesän laji, mutta koska tästä on nyt tarkoitus tehdä unelmieni matka, once in a lifetime tapahtuva elämys, haluan tuoda mukaan muitakin tapoja liikkua:

 - nousta Suomenhevosen selkään ratsaille
 - meloa kajakilla saaristossa
-patikoida esim. Haltilla tai Kolilla

     Ja nyt siihen suurpiirteiseen reittissuunitelmaan:

Ideana on ajaa länsirannikkoa ylös ja itärajaa takas alas kotiapäin - tämä näin hyvin karkeasti sanottuna.
Matkaan mahtuu pieni pala pohjoista Ruotsia, 3 pientä pätkää pohjoista Norjaa ja siellä yksi valassafari, Saimaata ja Hämeen härkätietä. Loppuna kuin sokerina pohjalla on sitten rakastamani Ahvenanmaa pohjoisesta etelään, ja uutena eksoottisena kohteena pieni Utön saari.

Tuo oli siis sellainen lavea matkasuunnitelma, tarkemmaksi se sitten tulee ajellessa, joten kannattaa pysyä kuulolla viimeistään siinä vaiheessa,kun etelästä alkaa lumet sulamaan.

  Tuonkin reissun jälkeen on jo uusia suunnitelmia, mutta niistä vaikenen toistaiseksi...pyöräilyyn nekin toki liittyvät -ja ruokaan ja luontoon....mutta ei vielä paljasteta kaikkea:)

    Nyt nukkumaan - iloisin mielin ja positiivista energiaa uhkuen - tästä tämä lähtee.....

  T.Mari


ps. Ai niin..kun kerta lähiruoka tuli puheeks,niin laitan tässä tällaisen linkin...Lohjalla on n.40 000 asukasta ,ja löytyy tällainen yhdistys kaikille lähiruoasta kiinnostuneille ihmisille, itsekin siihen nyt pääsin kunnolla tutustumaan.

http://lohjanlahiruoka.fi/

Pyöräillen ja herkutellen Suomi-neidon ympäri 2013

http://www.facebook.com/AntaaHyvanKiertaaPyoraillenKohtiParempaaHuomista

Hei!!!!

   Nimeni on Mari Laulumaa, ja minä rakastan pyöräretkeilyä kauniissa maassamme.
Jo vuosia olen haaveillut kiertäväni tämän maan kiireestä kantapäähän, ja yhdistäväni rakkauteni pyöräilyyn,sekä herkullisiin aitoihin makuihin  - ja tänä kesänä saan vihdoin unelmani toteutumaan perusteellisesti!

   Minä olen aivan tavallinen tyttö, valmistuin juuri tarjoilijaksi.
 Minun sydäntäni lähellä on ollut jo vuosia Suomalaiset maatiaiskotieläimet:

http://www.marinmaatiaiset.net/

Minulla on myös maatilatalouden tutkinto,ja tein aikoinani töitä myös lypsykarjatiloilla...
Suomalainen ruoantuotanto on myös minulle läheistä, ja tällä pitkällä pyöräretkelläni haluaisin omalta osaltani tuoda esille tätä monipuolista ammattitaitoa ja niitä ihmisiä,jotka omalla uutteralla työllään meille takaavat laadukkaita raaka-aineita: maitoa, lihaa, viljaa jne....

   Ja nyt minulla olisikin teille tällainen kaino pyyntö,

 Haluaisin päästä vierailemaan ja tutustumaan seuraaviin paikkoihin:

 - lypsykarjatila, jossa on suomalaisia maatiaisrotuja
- lihatila, jossa kasvatetaan suomalaisia maatiaisrotuja
- luomulihatila, jossa voisi olla esim. ylämaankarjaa
- lammastila
-luomusikatila
-pienkanala, jossa olisi maatiaiskanarotuja
-hunajatuotantoon tutustuminen
- vuohitila ja esim. vuohenjuuston tekoon tutustuminen
- marjaviinitila
-porotila
kalastajan mukaan pääseminen esim. Ahvenanmaalla


  Yllämainittujen paikkojen lisäksi myös torit ja kauppahallit ja lähiruokakohteet tulevat saamaan huomiota retkelläni. Tulen kirjoittamaan tänne blogia ahkerasti, ja liitän mukaan kuvia ( omat kuvasivut muualle),sekä mahdollisia linkkejä ja suosituksia erilaisiin kohteisiin....

  Miksi minä tätä teen??? Mitä minä tästä saan??
  Jos joku ajattelee,saanko minä tästä jotain korvausta tai sponsoritukea,niin vastaus on molempiin EI!! Kukaan ei minulle maksa mitään, eli taloudellisesti en tästä itse saa mitään (ainakaan vielä kukaan ei ole ilmoittautunut sponssaamaan)

Miksi sitten tätä teen?? Eihän kukaan nykyään tee mitään pelkästä intohimosta ja hyvästä mielestä..poikkeus vahvistaa säännön,sillä minä teen!
Minä ihan oikeasti rakastan tämän maan tutkimista polkupyöräni kanssa. Ja minä todellakin pidän hyvästä ruoasta ja hyvistä mauista, konstailemattomasta ja rennosta otteesta elämään ja ruokaan.

 Minua suututtaa todella paljon, että suomalaista maataloutta ollaan polkemassa jalkoihin, ja koko ajan tuodaan ulkomailta enemmän elintarvikkeita, vaikka meillä olisi täällä sitä omastakin takaa.
Maaseutumme ja pienet kylämme ovat minulle tärkeitä, ja koko Suomi kokonaisuudessaan arvokas ja kaunis maa, eikä vaan kaupungit ja niiden lähiöt.

     Minä teen tätä suurella sydämellä, ja toivon,että saan vietyä eteenpäin sekä Suomea matkailumaana kuin myös maana,jolla on todellakin oma hieno ruokakulttuurinsa.

 Lämmöllä: Pyöräilevä kotikokki ja herkkusuu: Mari Laulumaa

ps. Pyöräretkeni tarkempi reittisuunnitelma tulee tänne lähiaikoina, samoin kevään aikana tekemäni retket...sen mukaan voi sitten järjestää niitä mahdollisia tilavierailuja ym.kohdevierailuja.