22.6.2016 Puhetta jalkapallosta, uskonnosta ja roolijaoista

22.6.2016 puhetta jalkapallosta, uskonnosta ja roolijaoista

   Kuiva tuulinen sää auringonpaisteella höystettynä on antanut minulle hyvin tilaisuuden jatkaa jo varsin rakkaaksi tulleen veneen parissa, tänään lakkasin jo mastoja ja eilen maalasin venettä sisäpuolelta.
    Meille tuli isännän kanssa pientä neuvottelua veneen ylimmän laudan värityksestä, minä olisin halunnut jättää sen mustaksi tai maalata valkeaksi.  Isäntä halusi kirkkaan sinisen, ja koska vene oli hänen, niin sininenhän siitä tuli, tosin sen kunnian maalauksesta hän sai toteuttaa aivan itse 😄. Ja niinpä itsepäinen Irlantilais kalastaja sitten tekikin, kun vähintään yhtä itsepäinen Suomalais nainen oli mastojen kimpussa.

 Päiviin on tullut rytmi, kun aamupalan jälkeen vietän puolille päivin aikaa työstäen venettä, jonka jälkeen pidän noin tunnin ruokatauon ja jatkan vielä pari tuntia veneellä.
Loppupäivä menee sitten touhuten millon mitäkin, eilen vähän pyykkäilin ja käytin koiraa uimassa, hain takkapuita sisälle jne jne...
Aamulla kävin juoksemassa, ja illalla tein tutun kotijumpan lankkuineen ja kyykkyineen ja rutistuksineen.
Saarella olevat lukuisat mäet ja rinteet pitää hyvin reidet kunnossa 😉
 
Jos olisin kova penkkiurheilija, niin illat menisivät nyt tiiviisti jalkapallon EM kisojen parissa, sitä kun tuntuu tulevan vähän joka kanavalta.
Islanti -Unkari peliä innostuttiin katsomaan, ja tänään pelaa Irlanti Italiaa vastaan.
Tässä taloudessa ei olla kauhean fanaattisia jalkapallofaneja, vaikka muilta mielipiteiltään talon isäntä osaa olla aika jyrkkä, paistanee pohjalta katolilainen ajatusmalli.
Itse olen saanut olla puremassa hammasta jo muutamaankiin otteeseen, kun omat mielipiteeni poikkeavat hyvinkin vahvasti talon isännän ajattelusta, enkä halua ehdoin tahdoin aiheuttaa mitään kansainvälistä konfliktia ☺.
Mutta aina en ole pystynyt välttämään vastaamiselta, varsinkaan kun jotain suoraan kysytään.
Viimeisin tällainen aihe oli seksuaalinen suuntautuminen, ja tuli erittäin selväksi, että isännän kanta oli vähintäänkin Perussuomalainen tässä topikissa.
Minä sanoin kuten ajattelenkin, että seksuaalinen suuntautuminen, kuten esimerkiksi uskontokin, ovat jokaisen ihmisen henkilökohtaisia valintoja, joihin heillä on oikeus.
Antaa kaikkien kukkien kukkia 🌹
Tässä maailmassa on jo niin paljon vihaa ja väkivaltaa ja pahuutta, että rakkaudelle pitää löytyä tilaa ❤ ja jokaisella on oikeus rakastua ja rakastaa.
Se, onko ihminen biseksuaali, hetero tai homoseksuaali, ei ole millään tavalla olennaista.
Sitä en tiedä miellyttikö vastaus kysyjäänsä, mutta sehän taas ei ole minun " ongelmani" . Ei pidä kysyä, jos ei kestä kuulla vastausta 😉
Ollaan me talon isännän kanssa välillä samaakin mieltä jostain, kumpikaan ei halua Trumpista presidenttiä ja molemmat vastustivat omien maidensa liittymistä EU:hun.
Myös naapurimaa Britannian tilannetta seurataan tarkkaan, että eroaako se Eeuusta vaiko eikö.

Täällä Irlannissa on vielä vähän selkeämmät roolijaot perheen sisällä, löytyy ne perinteiset miesten ja naisten työt.
Ei täällä hirveän moni nainen maalaa veneitä tai käytä painepesuria, mutta kaupungissa ja nuoremmilla pareilla roolit haihtuneet enemmän.
Minä sain vääntää kättä jopa tulen teosta alussa, mutta kun sitten kerran olin  vaivihkaa tulet takkaan laittanut, niin sen jälkeen loppui sekin vääntö.

Kaikki nämä eriävät mielipiteet ja kyky kuitenkin elää sovussa saman katon alla ovat vain hyvä esimerkki siitä, että ihmiset voisivat yrittää hyväksyä toisensa sellaisena kun ovat, niin elämässä olisi paljon vähemmän turhaa mielipahaa ja draamaa.
Nämäkin keskustelut ovat rikastuttavia, ja yksi lukuisista syistä, miksi tykkään näistä reissuista.
Jokainen perhe ja paikka on jäänyt mieleen, ja joistakin on tullut ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä vielä lähtönikin jälkeen.

  Täälläkin torpassa on taas hiljaista.....rauha maassa ja asukkaat omissa huoneissaan ja omissa peteissään uupuneina päivän töistä ja tiukoista neuvotteluista 😉
Huomenna taas päivä uus.....
En kyllä juuri ihmettele, että naapurin papan henkilökohtainen avustaja jäi tänne saarelle pysyvästi, vaikka piti hänenkin täällä olla alunperin vain muutama kuukausi, nyt on tainnut olla jo 18 kuukautta. Aika kuluu nopsaan silloinkun on kivaa, itseänikin vähän jo hirvittää oman lähtöni läheisyys, sen verran mukavalta tämä paikka tuntuu. Mutta eipä murehdita sitä vielä vaan eletään tässä hetkessä ja nautitaan siitä täysin siemauksin.
Ja kun kerta tästä hetkestä puhutaan, niin sehän tarkoittaa sitä, että koneet kiinni ja unta palloon.
Ötysii 😘
T. Ann O ' Songland


 

Elämää ja erotiikkaa ( tai sen puutetta ☺)

Elämää ja erotiikkaa ( tai sen puutetta 😉)
 
   Viikko on kulunut täällä keskellä Atlanttia pienellä saarella, ja siihen on mahtunut poutaa ja sadetta, tuulta ja tyventä.
Uutisten katsomista vähensin jo ennen kotoa lähtöäni, ja samalla linjalla olen jatkanut edelleenkin.
Satunnaisia väläyksiä olen kuullut juuri ennen säätiedotusta, mutta enimmäkseen pitäytynyt aivan muissa asioissa.
Olen keskittynyt tutustumaan uusiin ihmisiin, kuunnellut heidän tarinoitaan ja kertomuksiaan, ja tietenkin ympäröivä luonto on tehokkaasti ottanut omakseen.
Juoksemassakin olen käynyt jo useamman kerran, sen lisäksi kiipeillyt kallioilla koiran kanssa ja nauttinut luonnosta hitaammalla temmolla.
Ihmisten ystävällisyys täällä saarella lämmittää mieltäni, minut on otettu jo nyt osaksi omaa porukkaa, ja pikkulinnut kertoneet, että olen kovasti pidetty " Suomen Sinead 😄" - the veneenmaalaaja .

   Sade lakkasi hetkeksi, joten minäkin pääsin ulkoilemaan ja haukkaamaan raitista ilmaa. Tuuli oli vielä kova ja kylmä, ja sumua sen verran, että ihan koko polkua en kiertänyt eksymisen pelossa. Mutta sen verran pääsin liikkumaan, ettei alkanut sisälläolo ahdistamaan.
Talon isännän mielenliikkeitä tuskin koskaan opin ymmärtämään, mutta enhän minä muutenkaan tajua miehistä mitään 😄.
Kyllä hän sanoi, että olen ollut oikein ahkera ja hän on ollut minuun tyytyväinen, ja sitten seuraavassa hetkessä hän kuitenkin alkaa mörköilemään ja tuiskahtelemaan....
Minä odotan, että saan vene projektini valmiiksi ja saamme sen vesille, ja on paree että kaiken panostukseni jälkeen minä olen se,joka pääsee eka reissulle 😉.
Toinen vene jo odottaa käsittelyä, se on hänen virallinen kalastusvene. Se on tarkoitus vuorovesien aikaan vaan pestä painepesurilla ja maalata ulkoapäin.
Koska kyseessä on  lasikuituvene, niin maalaus sujuu kuulemma nopeammin.

  Juuri kun pohdiskelin isäntäni aivoituksia, niin hän taas otti ja yllätti minut täysin - nautin juuri varmaan elämäni herkullisimman rapuannoksen ...slurps....siinä annoksessa ei ollut mitään turhaa, annos oli sekä kaunis että järjettömän herkullinen.
Pannulla voissa paistettua punasipulia ja ravunlihaa sekä kynsiä 😛, kerrassaan erinomainen illallinen.
Kyllä taas passaa olla, masu täynnä ja tuli rätisee takassa, sääkin näyttää kirkastuvan pikkuhiljaa.
Ja pisteenä iin päälle en edes kärventänyt itseäni suihkussa, joka sekin piti kokea ensimmäisenä iltana.
Eli valtakunnassa kaikki hyvin 🍀

" Mihin olen taas ryhtynyt - aamuja" 19.6.2016

"Mihin olen taas ryhtynyt - aamuja" 19.6.2016

      Herään sateen lotinaan ja epämääräiseen möykkään, kunnes havaitsen äänen tulevan seinän takaa talon isännän radiosta. Kello näyttää 7.30, joutaa kai tästä itsekin nousta jo kahvinkeittoon.
Vaatteet niskaan ja aamupesujen kautta keittiöön, radio pauhaa nyt entistäkin kovemmalla, ja huomaan ärtyväni siitä ja miettivän haikeudella hiljaisia aamujani omassa vaunussani.
Siinä aamupalalla radion renkutusta kuunnellessa vihdoin isäntä itsekin näyttää naamansa kammarinsa puolelta, murahtaa hampaidensa välistä epämääräisen huomenen toivotuksen ja laahustaa teetä tekemään.
Huokaus - taas ajatukseni karkaa omaan mökkiini ja siihen, että ei tarvitse katsella heti silmänsä avattua happamia naamoja.
Syön hiljaa ja vetäydyn sitten omaan huoneeseeni, ja kiitän hiljaa siitä, että sielllä ainakin vallitsee oma rauha.
Amerikkalainen iki-hymyilijä ukulelensa kanssa on jo jossain kaukana, ja minä saan huokaista helpotuksesta.
  Tämä on taas näitä aamuja, kun miettii mihin on taas ryhtynyt ja miksi - mutta tällaisia hetkiä tulee aina välillä, se on selvää, eikä siinä mitään pahaa ole.
Kuten jo aiemmin sanoin eräässä blogissani, niin tämä vaatii sopeutuvaista ja joustavaa luonnetta.
Ja mitä tulee rakkaaseen kotiini ❤, niin siellä ehtii viettää vielä lukuisia hiljaisia aamuja omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, joten nyt purraan hammasta ja eletään tässä hetkessä...sitä saa mitä tilaa 😉
 Sen verran tarkka pyrin kyllä olemaan jatkossakin näistä paikoista, että menen vain niihin, jossa on yksi vapaaehtoinen kerrallaan.
Mutta nämä irtiotot eri paikkoihin todellakin kasvattavat luontoa ja ovat opettavaisia.
Irlanti on kyllä vähän liiankin pehmeä lasku siinä mielessä, että kieli on jo valmiiksi tuttu eikä Irlantilaisten luonne poikkea kovin paljon Suomalaisten luonteenlaadusta..noin niinku kokonaisuudessa.
Taisinkin joku päivä sitten miettiä seuraavaksi kohteeksi Skotlantia, mutta olisin edelleen omalla mukavuusalueellani.
Kunnon säpinää sisuskaluihin saisin siirtymällä esim. Ranskaan  ja sieltä Espanjaan, jossa kieli ja kulttuuri poikkeavat jo selkeästi enemmän aiemmin totutusta.
Minulla on tapana tehdä itseni kustannuksella empiirisiä ihmiskokeita, välillä tarkoituksella ja välillä vahingossa.
Yksikseni oloon minä olen tottunut vähän liiankin hyvin, suorastaan pelottavan hyvin. Se ei siis tuota lainkaan ongelmia, enkä edes koe olevani yksinäinen.
  Minulle suurempi haaste on sosiaaliset tilanteet, ja niitä tässä nyt yritetään luovia parhaani mukaan.

 Sen verran " valuvikainen " kuitenkin olen, että useamman vuoden asiakaspalvelutyössä olon jälkeen tuli seinä vastaan.
Hyvin minä sielläkin pärjäsin sen ajan minkä niissä hommissa olin, mutta se taas johtui siitä, että minun työmoraali ja asenne ei anna tilaa lepsuiluun, vaan hommat tehdään kunnolla loppuun asti.
   Olin juuri uuden työpaikan kynnyksellä, kun öiset paniikkikohtaukset ja pitkään poissa pysynyt migreeni herättivät minut oikein toden teolla.
Haluanko oikeasti laittaa terveyteni likoon ammatissa, joka ei sovellu minulle??
Ihan siinä missä olemme vastuussa omasta onnestamme, olemme vastuussa myös terveydestämme.
Miksi siis minä, joka liikun säännöllisesti enkä tupakoi ja muutenkin elän terveitä elämäntapoja noudattaen, menisin pilaamaan vaalimani terveyden työssä, joka vaan tekee minut sairaaksi?

Melkein kuulen tänne saakka ne halveksuvat tuhahdukset työtä vieroksuvista laiskoista ihmisistä, joille kelpaa ns. helppo raha ja joutenolo.....
Tuotakin mantraa sain jo sen verran kuulla, että tulin sille immuuniksi, ja varsinkin kun se ei omalla kohdallani pidä edes paikkaansa.

Olen koko ikäni aivan penskasta asti tehnyt töitä, ensin saadakseni rahaa harrastuksiini ja myöhemmin elättääkseni itseni ja osallistuakseni poikani elatukseen.
Vain muutaman kerran olen ollut työtön, muulloin olen ollut aina joko töissä, opiskelija tai kotiäiti.

Työurani alkoi ilmaisjakelulehtiä jakamalla, mansikanpoiminnassa ja lapsenvahtina.Kolme kesää kului kaupungin puistotöissä, ja kun lukio ei maistanut, niin siirryin suoraan työelämään ja omaan vuokrakämppään.
Lista työpaikoista on pitkä ja kirjava, ihan kuin mummolan vanha räsymatto.
Elämääni mahtuu myös lukuisia vuosia ulkomailla, au pair ajoista opiskelijanvaihtoon, vapaaehtoistöistä Kanadan vuosiin.
Minkäänlaista työtä en ole koskaan karttanut, sillä mukaan mahtuu pitkät ja raskaat päivät lypsykarjatiloilla, kuin myös henkisesti raskaat työpäivät päihdeongelmaisten parissa kahden vuoden ajan.
Paljon on tehty kaikkea elannon raapimiseksi kasaan, onneksi elän vaatimattomasti ja kulutan äärimmäisen vähän, mutta pyhällä hengellä en elä edes minä.

 Sitä suuremmalla syyllä minua ärsyttävät nämä täysin ventovieraat, osa jopa tuttujakin, jotka eivät tiedä mitään taustoja toisen elämästä, vaan alkavat suruitta ruotia ja sättiä ja arvostella ja osoitella sormella.
Mahtaa olla se oma elämä täydellistä ja virheetöntä, kun on varaa alkaa muita arvostelemaan.
Tai sitten se on juuri päinvastoin - ja näiden kriitikoiden ja besserwissereiden oma elämä onkin niin ankeaa ja tylsää, että kateuttaan ja katkeruuttaan mollaavat niitä, jotka uskaltavat elää - isolla E:llä!!!
Pitäisikö jokaisen keskittyä vähän enemmän siihen omaan elämäänsä, ja vähän vähemmän muitten asioihin sorkkimiseen, niin kaikilla oisi vähän kivempaa ☺

 Pitäisi varmaan olla imarreltu, että tällaisen nobodyn elämä herättää niin monessa suuria tunteita, mutta mielummin vain olisin rauhassa, koska en koe tarvetta puuttua muidenkaan elämään.
Minä en riko lakeja enkä vahingoita ketään, haluan vaan taaplata tätä omaa pientä polkuani ja elää elämääni, raapia kasaan sieltä täältä pienen elantoni - en muiden määräämällä ja säätämällä tavalla, vaan omalla tavallani.
Tämä ei ole millään tavalla muita parempi tapa elää, tämä on vaan erilainen tapa elää.

Antaa kaikkien kukkien kukkia 🍀🌸🌻

T. Ann O ' Songland alias Ansku

Ruokapolitiikkaa ja vähän muutakin 19.6.2016

19.6.2016
Ruokapolitiikkaa ja vähän muutakin....

  Yksi rakkaista harrastuksista ja puheenaiheista on tietenkin syöminen ja ruoka, johan se nyt on elinehtokin.
Onnekseni olen kaikkiruokainen, eikä minulla ole mitään allergioita tai muita ruokarajotteita, helpottaa kummasti tämäkin reissaamista eri paikoissa.
Ja sen lisäksi, ettei tarvitse vältellä ja varoa mitään, niin voin autuain mielin ja ruokahaluin syödä vähän sitä sun tätä ja vaikka mitä.
Täällä saarella tulee varmasti syötyä tavallista enemmän erilaisia kaloja, ja jopa äyriäisiä - ainakaan tämän tuoreempaa on vaikea saada, mitä nyt on tarjolla.
   Irlannissa syödään paljon myös lammasta, perunoita, papuja, pekonia jne...
Aika rouheaa ja tuhtia kotiruokaa, joka äkkiä näkyy vyötäröllä,jos ei liikkuisi paljon.
Ns. Soda bread on täällä yleinen leipä, ja muutenkin vaaleaa leipää kulutetaan paljon....bye bye ruisleipä, sitä tulee aina ikävä.
Aamulla on hyvin yleistä syödä vaaleaa paahtoleipää joko juuston tai marmeladin kera, tee on yleisempi juoma kuin kahvi, joka on usein pikakahvia.
Enköhän minä vielä ruokarintamalle palaa useammankin kerran 😘.
 
Eilen tein pastakastiketta lampaan lihasta.
Jauhelihaa ei ollut saatavilla, joten kypsensin ensin usean tunnin lihaa suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä.
Kun liha oli kypsää ja jäähtynyt, niin irroittelin siitä palasia ja pyörittelin pannulla oliiviöljyssä muhineiden valkosipulin kynsien kera. Lopuksi joukkoon sipulit ja paprikat ja tomaattimurska ja soossi olikin valmis.
Se näytti ulkoisesti enemmän gulassilta mutta maku oli erinomainen, yllätyin iloisesti aikaansaannoksestani.
Mikroahan täällä tämänhetkisessä paikassani ei ole lainkaan, ja liesi on kaasuliesi - ja se taas vaunuasukkina toi kotoisan olon.
Kanat tuntuvat munivan vähän minne sattuu, mutta hyviä munijoita ovat kyllä, joten suotakoot se  niille.

  Ruoka ja ruokakulttuurit eri paikoissa on jo itsessään mainio syy matkustaa ja seikkailla, niin paljon mahtuu kaikennäköisiä herkkuja ja tapoja ja reseptejä jo Euroopan mantereen sisälle, että ei ihan heti makuelämykset lopu.
Vaunureissuilla pääsimme tosissaan maistelemaan Välimeren ruokia, ja pienet leipomot Ranskalaisissa kylissä ovat jääneet voimakkaasti mieliimme.
Espanjan tapakset, paellat ja bocadillokset tuovat vieläkin veden suupieliimme, ja saksalaisten kondiittorien taidonnäytteet ovat vertaansa vailla.

 Mutta mitä kaipaan kotimaasta??
Salmiakkia, Fazerin suklaata, ruisleipää, karjalanpiirakoita jne......

 Meillä on Suomessakin hieno ja arvokas ruokakulttuuri, upeat raaka-aineet ja puhdas luonto.
Meillä on perinneruokia maakunnittain pitkä lista, ja oma suosikkini kokkimaailmasta on ehdottomasti Jaakko Kolmonen, nuoremmasta väestä Heikki Ahopelto.

 Se,että minä vaeltelen ja reissaan myös ulkomailla, ei tarkoita sitä, etten arvostaisi omaa maatani.
Se, kun kehun jotain muutakin maata tai maisemaa tai ruokaa, ei ole pois kotimaaltani.
Minulla on voimakkaat ja vahvat juuret synnyinmaahani, ja olen aina maailmalla ylpeästi Suomalainen.
Kerron mielelläni muille Suomesta ja suosittelen sitä matkakohteeksi.
Ja kun taas tältäkin reissulta palaan kotia päin, milloin se sitten onkaan, niin täytän varmasti vatsani panttereilla ja Fazerin suklaalla ja karjalanpiirakoilla ym ym😛...

Lämmöllä, Ansku - the herkkusuu

Kalastusta, Connemaran poneja ja gaelin kieltä 17.6.2016

17.6.2016
Kalastusta, Connemaran poneja ja Gaelin kieltä......

    Irlannissa kävin ensimmäisen kerran v.1994 talvella, silloin piipahdin täällä satujen saarella parin kuukauden verran, mutta rakastuin maahan ikihyväksi.
Seuraavaan jälleennäkemiseen menikin jo vähän liian pitkä aika, kun vasta 2016 tammikuussa pääsin itärannikolle, silloin  lammasfarmarin työhön ja elämään tutustumaan.
  On vaikea pukea sanoiksi, mikä tässä maassa viehättää, mutta se on jotenkin niin tarunoloinen ja lumoava, se vaan vie mennessään.
Pieneen saareen mahtuu paljon kaikennäköistä maisemaa, tarinaa, värikästä rehevää elämää .
 Nyt paneudun kuukauden verran täällä saarella kalastajan työhön ja elämään, ja yritän imeä itseeni mahdollisimman paljon kaikkea uutta, ja oppia uusia taitojakin.
  En tykkää hirveesti suunnitella asioita pitkälle vaan elää hetkessä, mutta kun kerran täällä asti jo olen, niin vähän olen pohtinut jatkavani pitempääkin tutkiskelua ja uppoutumista tähän vehreään saareen.
Connemaran ponit ovat Irlannin oma rotu siinä missä meillä on Suomenhevonen ❤, ja kun lähden täältä saarelta, niin olisi mukava päästä hetkeksi töihin Connemara tallille rengin hommiin.
 Ja on kolmaskin asia, mikä minua kiehtoisi,, nimittäin oppia vähän Gaelin kielen perusteita.
Tässähän sitä riittääkin sarkaa vähäksi aikaa.....

 Taisi tulla taas bikinit ja hellemekko turhaan pakattua, sillä täällä niille ei ole käyttöä, eikä myöskään Skotlannissa, mikä on toinen suuri kiinnostukseni kohde.
Erikoista,että kaikki suurimmat kiinnostuksen kohteeni sijaitsevat kaikkea muuta kuin lämpimillä seuduilla, ja minä taas en ole tunnetusti mikään kylmien säiden ihminen....kohtalon ivaa ☺
  Toisaalta, on sitä aurinkoa täälläkin jo ollut siinä määrin, että kasvot on ainakin päivettyneet.
Meren läheisyys ja ympäröivät kalliot ovat hyvää kiinnityspintaa auringon säteille.
Jo kolmatta päivää olen hyörinyt uutterasti upeaa venettä maalaamassa, ei ole tarvinnut unettomuudesta kärsiä myöskään, pään kun laittaa tyynyyn, niin seuraavan kerran herää aamulla.

 Tämä vapaaehtoistyö ei sovi kaikille, sillä on oikeasti kyettävä olemaan sopeutuvainen ja joustava ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Useissa paikoissa voi olla useampikin vapaaehtoinen yhtaikaa, joten voit joutua jakamaan huoneesikin jonkun kanssa.
Tämän lisäksi jokainen host eli isäntäperhe on aina omanlaisensa, ja työtehtäväsi myös.
On tämä minullekin aina astumista ulos mukavuusalueeltani siinä määrin, että itsenäisenä ja vähän erakkoluonteenakin joka kerta lähtiessäni näihin vapaaehtoishommiin, joudun tulemaan vähän enemmän kuorestani ja sosialisoimaan normaalia enemmän.
Mutta kokemukset ovat osoittaneet, että tämä tekee minulle hyvää , sillä ilman näitä irtiottoja olisin varmaan jo suljetulla osastolla tai kalan ruokana. 😉
En vaihtaisi näitä mistään hinnasta, en edessilloin, kun on tullut konflikteja ja väärinkäsityksiä, sillä ne vasta opettaakin....
Jo samalla yhteisellä kielellä väärinkäsityksiä voi sattua, joskin silloin se yhteinen kieli auttaa myös niiden selvittämisessä.
Erityisen helppoa on saada aikaan huolellinen epäselvyys ja solmu, kun sekä kieli että kulttuuri poikkeavat vahvasti toisistaan.
Itse olen ollut nyt paikoissa, joissa on puolin ja toisin käytetty englantia yhteisenä kommunikointikielenä.

 Rehellisyys on tässäkin hommassa, kuten muutenkin elämässä, avainasemassa.
On ehdottoman tärkeää, että sekä vapaaeht.työntekijä kuin myös isäntäperhe ovat rehellisiä profiilissaan kaiken suhteen, silloin lähtökohdat miellyttävälle yhteiselle kokemukselle ovat vankalla pohjalla.
Mutta jos esim. isäntäperhe valehtelee työn määrästä ja/tai laadusta, tai majoituksesta jne, niin siinä pian tulee uskottavuusongelmia muidenkin asioiden suhteen.
Vapaaehtoinen ei saa yleensä rahallista korvausta ( joitakin poikkeuksia on)tekemästään työstä, vaan korvauksena on majoitus ja ruoka.
Työtunnit yleensä ovat n.5h/pvä 5nä päivänä viikossa, ja kaksi vapaata.
Nuo työtunnit kuitenkin vaihtelevat hurjasti sen paikan mukaan,missä olet töissä. Ja jos kyseessä sesonkiluontoinen työ,kuten esim.maalla vaikka karitsointiaikaan, niin silloin työtunnit ovat suuremmat, mutta juuri siksi onkin tärkeää,että nämä kaikki kerrotaan rehellisesti profiilissa.

 Itse olen käyttänyt sivustoa workaway, mutta minulla on myös profiili HelpX sivuilla.

  Olisin kiinnostunut tekemään töitä myös esim.viinitiloilla rypäleiden poiminnan aikaan, sillä silloin on kyseessä palkallinen työ, ja palkan lisäksi kuuluu bunkkamajoitus ja hyvä ruoka.

Mutta katsellaan....nyt kuitenkin vielä vihreällä saarella jonkin aikaa...
T.Myrskyluodon Ansku


   

Keskellä ei mitään ja kuitenkin kaiken ytimessä

Keskellä ei mitään, ja kuitenkin kaiken ytimessä

   Hassua, miten erilainen vaikutus paikoilla voi olla ihmisen mielelle. Joissakin paikoissa tuntee olonsa välittömästi hyväksi ja tietää viihtyvänsä siellä.
Toiset paikat vaikuttavat aivan päinvastoin, tekee mieli kääntyä kannoillaan välittömästi ja nostaa kytkintä.
Kokisin kuitenkin olevani sopeutuvainen ja avoin kaikelle,enkä heti tyrmää jotain,vaikkei se ensi hetkellä tuntuisikaan omalta.
Iän ja elämänkokemuksen myötä sitä on herkistynyt entisestään kuuntelemaan vaistojaan, sillä sen verran usein ne on osunut oikeaan, että ne sietää ottaa tarvittavalla vakavuudella ja toimia sen mukaan.
Aina ei voi toimia heti,vaikka mieli tekisikin.
Mutta miksi toisaalta kiusata itseään pidempään, jos joku tuntuu kertakaikkiaan epämukavalta ja saa voimaan huonosti?
Jos ei esimerkiksi voi hyvin työssään,jota tekee tai ei viihdy asumallaan paikkakunnalla, niin silloin kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään, mitä tilanteelle voi tehdä.
Kyse on valinnoista, ja jokainen on oikeasti oman onnensa seppä.
Jotkut valinnat voi olla hyvinnin helppoja ja toteutettavissa, toiset valinnat taas haastavia ja vähän pelottaviakin.
  Jo hyvän aikaa minulla oli olo, että olin matkustajana omassa purressani, ja joku muu käänteli ruoria ja määräsi sekä suunnan että vauhdin. Elämäni purressa oli näkymätön kapteeni, joka ohjasi kaikkea mitä tein.
Se oli pelottava tunne....huomata, että olit yhtäkkiä tilanteessa, jossa kontrolli omasta elämästä oli luisunut muiden käsiin.
Luojan kiitos sisälläni asui vielä se pieni kapinallinen, itsepäinen tyttö, joka tuli esiin viimeisellä hetkellä ja pelasti tilanteen.
Ja nyt olen taas omillani, vahva ote ruorista, oman elämäni kapteeni, purjehtien kohti uusia seikkailuja, minne ikinä tuuli kuljettaa ja virta vie.
Ja nyt se on kuljettanut minut tälle pienelle saarelle Atlantin syleilyssä.
Täällä minulla on nyt suojainen satama, täällä olen turvassa ja sieluni lepää.

Sadetta ja välillä vähän aurinkoakin 15.6.2016

Sadetta ja välillä vähän aurinkoakin 15.6.2016

    Eilen oli oikein tömäkkä sadepäivä, joten se kannattikin pyhittää mökin siivoukselle ja muille sisähommille.
Sen verran oli välillä taukoa sateessa, että pääsi vähän hevoshommiinkin ja koiraa uittamaan, ja kylätalolla päivittämässä blogin ja kuvasivuston.
Illalla oli mukava laittaa tulet takkaan ja lämmitellä siinä samalla tulen loimussa teetä juoden.

 Tämä päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä, joten ammuksen lailla sinkosin itseni vuoteen pohjalta ja pikaisen aamupalan jälkeen pyykit koneeseen ja ulos...
Miten ihanaa onkaan katsella merituulessa kuivavia puhtaita pyykkejä narulla, ne tuoksuvatkin aivan erilaiselle kuin kuivurin jäljiltä.
Kävin juosta hölköttelemässä tutun vitosen lenkin kallioiden kupeessa, kyllä taas Anskua hemmotellaan upeilla lenkkimaastoilla - motivoituu sateellakin ulos ihan eri tavalla kun ympärillä kimmeltää tai tyrskyää aina arvoituksellinen Atlantti.

Odottelen kovasti,että pääsisi taas kalaan merelle, ja yhtä innolla odotan pääseväni maalaamaan Peten upeaa käsintehtyä puuvenettä.

Elsan kanssa olen päivittäin usein tekemisissä, että se tottuisi minuunkin, ja meillä meneekin ihan mukavasti jo, hiljaa hyvä tulee.
Täytyy vaan tuo yli-innokas paimenkoira laittaa välillä kiinni,koska se käy näykkimässä ponin takajalkoja, mistä seuraa yleensä hetkellinen härdelli.

   Täällä saarella vietetään 1,5viikon päästä sellaista perinnepäivää, pääsen katsomaan lampaiden käsin keritsemistä ym. perinteisiä juttuja. Kylätalolla on silloin live musaakin, joten varmasti kiva päivä tulossa.

   Siellähän kului rattoisasti useempi tunti maalaushommissa, pääsin vihdoin sen veneen kimppuun, mistä olikin jo aiemmin puhetta.
Hommaa jäi kyllä huomisellekin, joten toivottavasti keli pysyy kuivana.
Koko kylän koirat kävi varmaan vuoronperään mua tervehtimässä siellä veneen kyljessä, ja osa kaksijalkaisistakin.
Mukavaa sakkia täällä, pysyy kielitaitokin yllä,kun kaikki kommunikointi tapahtuu englanniksi.

  Löysin isännän kirjoista yhden runokirjan, runoja Irlannista Irlantilaisten kirjoittamana.
Kaunis kirja ja upeita kuvia, osaisipa itekkin kuvata noin..huoh...
Anyway, alotin lukemaan sitä ja kunhan sen olen lukenut, niin käyn kylän kirjastolta lainaamassa lisää.
  Tänäänkin olisi ollut aikaa käväistä, mutta koska en nyt periaatteesta aio hengailla netissä niin paljon kuin aiemmin, niin aikasintaan huomenna käyn koneella.
Tämä tauko sosiaalisesta mediasta ja Suomalaisista uutisista tekee kyllä hyvää, ja enpä juuri ole täälläkään paikallisia uutisia katsellut, vaikka täältä telkku löytyykin.
Jotenkin sitä minun vaan täytyy repäistä itseni oikein konkreettisesti kaikesta irti, että saisin sellaisen tietyn aikalisän, muuten kaikki on vaan ns. liian iholla.

   Minä haluan vaan aina suhtautua elämään suurena seikkailuna, joka on täynnä erilaisia kokemuksia ja haasteita ja kiinnostavia ihmisiä ja jännittäviä paikkoja.
Haluan säilyttää sellaisen lapsenomaisen riemun ja innostuksen asioihin, kokeilla ja keksiä, vaeltaa ja olla välillä paikallaan...ainakin hetkinen.
Mutta huomasin itsessäni muutoksen, josta en pitänyt.
Aloin tulla kyyniseksi ja skeptiseksi, ja jopa katkeroitua....
Jotenkin jumiuduin tiettyyn pisteeseen, ja tuntui,että mikään ei toiminut eikä suoraan sanoen edes kiinnostunut.
Onneksi tajusin tämän ajoissa, että pystyin tekemään muutoksen ja korjata tilanteen.
Ja loppu onkin historiaa 😄
   Kerranhan täällä vaan eletään, joten eikö silloin pidä elää hetkessä ja nauttia elämästään?

      Tuli loimottaa taas takassa, meri on kohtuullisen tyyni, ja sadekin lakkasi.
Masu on täynnä hyvää ruokaa, ja on tullut tehtyä jotain hyödyllistäkin.
Ei siis huono päivä tämäkään....

 Palataan taas tunnelmiin, nyt uppoudun Irlantilaisten runojen pariin.....
❤ lla Ansku