Ruokapolitiikkaa ja vähän muutakin 19.6.2016

19.6.2016
Ruokapolitiikkaa ja vähän muutakin....

  Yksi rakkaista harrastuksista ja puheenaiheista on tietenkin syöminen ja ruoka, johan se nyt on elinehtokin.
Onnekseni olen kaikkiruokainen, eikä minulla ole mitään allergioita tai muita ruokarajotteita, helpottaa kummasti tämäkin reissaamista eri paikoissa.
Ja sen lisäksi, ettei tarvitse vältellä ja varoa mitään, niin voin autuain mielin ja ruokahaluin syödä vähän sitä sun tätä ja vaikka mitä.
Täällä saarella tulee varmasti syötyä tavallista enemmän erilaisia kaloja, ja jopa äyriäisiä - ainakaan tämän tuoreempaa on vaikea saada, mitä nyt on tarjolla.
   Irlannissa syödään paljon myös lammasta, perunoita, papuja, pekonia jne...
Aika rouheaa ja tuhtia kotiruokaa, joka äkkiä näkyy vyötäröllä,jos ei liikkuisi paljon.
Ns. Soda bread on täällä yleinen leipä, ja muutenkin vaaleaa leipää kulutetaan paljon....bye bye ruisleipä, sitä tulee aina ikävä.
Aamulla on hyvin yleistä syödä vaaleaa paahtoleipää joko juuston tai marmeladin kera, tee on yleisempi juoma kuin kahvi, joka on usein pikakahvia.
Enköhän minä vielä ruokarintamalle palaa useammankin kerran 😘.
 
Eilen tein pastakastiketta lampaan lihasta.
Jauhelihaa ei ollut saatavilla, joten kypsensin ensin usean tunnin lihaa suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä.
Kun liha oli kypsää ja jäähtynyt, niin irroittelin siitä palasia ja pyörittelin pannulla oliiviöljyssä muhineiden valkosipulin kynsien kera. Lopuksi joukkoon sipulit ja paprikat ja tomaattimurska ja soossi olikin valmis.
Se näytti ulkoisesti enemmän gulassilta mutta maku oli erinomainen, yllätyin iloisesti aikaansaannoksestani.
Mikroahan täällä tämänhetkisessä paikassani ei ole lainkaan, ja liesi on kaasuliesi - ja se taas vaunuasukkina toi kotoisan olon.
Kanat tuntuvat munivan vähän minne sattuu, mutta hyviä munijoita ovat kyllä, joten suotakoot se  niille.

  Ruoka ja ruokakulttuurit eri paikoissa on jo itsessään mainio syy matkustaa ja seikkailla, niin paljon mahtuu kaikennäköisiä herkkuja ja tapoja ja reseptejä jo Euroopan mantereen sisälle, että ei ihan heti makuelämykset lopu.
Vaunureissuilla pääsimme tosissaan maistelemaan Välimeren ruokia, ja pienet leipomot Ranskalaisissa kylissä ovat jääneet voimakkaasti mieliimme.
Espanjan tapakset, paellat ja bocadillokset tuovat vieläkin veden suupieliimme, ja saksalaisten kondiittorien taidonnäytteet ovat vertaansa vailla.

 Mutta mitä kaipaan kotimaasta??
Salmiakkia, Fazerin suklaata, ruisleipää, karjalanpiirakoita jne......

 Meillä on Suomessakin hieno ja arvokas ruokakulttuuri, upeat raaka-aineet ja puhdas luonto.
Meillä on perinneruokia maakunnittain pitkä lista, ja oma suosikkini kokkimaailmasta on ehdottomasti Jaakko Kolmonen, nuoremmasta väestä Heikki Ahopelto.

 Se,että minä vaeltelen ja reissaan myös ulkomailla, ei tarkoita sitä, etten arvostaisi omaa maatani.
Se, kun kehun jotain muutakin maata tai maisemaa tai ruokaa, ei ole pois kotimaaltani.
Minulla on voimakkaat ja vahvat juuret synnyinmaahani, ja olen aina maailmalla ylpeästi Suomalainen.
Kerron mielelläni muille Suomesta ja suosittelen sitä matkakohteeksi.
Ja kun taas tältäkin reissulta palaan kotia päin, milloin se sitten onkaan, niin täytän varmasti vatsani panttereilla ja Fazerin suklaalla ja karjalanpiirakoilla ym ym😛...

Lämmöllä, Ansku - the herkkusuu