Keskellä ei mitään ja kuitenkin kaiken ytimessä

Keskellä ei mitään, ja kuitenkin kaiken ytimessä

   Hassua, miten erilainen vaikutus paikoilla voi olla ihmisen mielelle. Joissakin paikoissa tuntee olonsa välittömästi hyväksi ja tietää viihtyvänsä siellä.
Toiset paikat vaikuttavat aivan päinvastoin, tekee mieli kääntyä kannoillaan välittömästi ja nostaa kytkintä.
Kokisin kuitenkin olevani sopeutuvainen ja avoin kaikelle,enkä heti tyrmää jotain,vaikkei se ensi hetkellä tuntuisikaan omalta.
Iän ja elämänkokemuksen myötä sitä on herkistynyt entisestään kuuntelemaan vaistojaan, sillä sen verran usein ne on osunut oikeaan, että ne sietää ottaa tarvittavalla vakavuudella ja toimia sen mukaan.
Aina ei voi toimia heti,vaikka mieli tekisikin.
Mutta miksi toisaalta kiusata itseään pidempään, jos joku tuntuu kertakaikkiaan epämukavalta ja saa voimaan huonosti?
Jos ei esimerkiksi voi hyvin työssään,jota tekee tai ei viihdy asumallaan paikkakunnalla, niin silloin kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään, mitä tilanteelle voi tehdä.
Kyse on valinnoista, ja jokainen on oikeasti oman onnensa seppä.
Jotkut valinnat voi olla hyvinnin helppoja ja toteutettavissa, toiset valinnat taas haastavia ja vähän pelottaviakin.
  Jo hyvän aikaa minulla oli olo, että olin matkustajana omassa purressani, ja joku muu käänteli ruoria ja määräsi sekä suunnan että vauhdin. Elämäni purressa oli näkymätön kapteeni, joka ohjasi kaikkea mitä tein.
Se oli pelottava tunne....huomata, että olit yhtäkkiä tilanteessa, jossa kontrolli omasta elämästä oli luisunut muiden käsiin.
Luojan kiitos sisälläni asui vielä se pieni kapinallinen, itsepäinen tyttö, joka tuli esiin viimeisellä hetkellä ja pelasti tilanteen.
Ja nyt olen taas omillani, vahva ote ruorista, oman elämäni kapteeni, purjehtien kohti uusia seikkailuja, minne ikinä tuuli kuljettaa ja virta vie.
Ja nyt se on kuljettanut minut tälle pienelle saarelle Atlantin syleilyssä.
Täällä minulla on nyt suojainen satama, täällä olen turvassa ja sieluni lepää.