23.6.2016 Waiting games....

23.6.2016 Waiting games.....

Vene on nyt päämastoa vaille valmis, sen kun saan hiottua ja lakattua niin wuhuuu ☺!!!!!!!
Mulla on nyt diili täällä 3.7 asti, jonka jälkeen kaikki auki....katellaan rauhassa mitä tuleman pitää....
Juuri kun pääsin eilen kirjoittamasta, että päiviin on tullut vähän rytmiä, niin tilanne muuttuu.
Aamulla sateli vettä, joten lähdin hetkiseksi moikkaamaan kylällä olevaa Italialaista tyttöä, joka myös vapaaehtoisena täällä.
Ja kun palasin takaisin tupaan, niin sade lakannut ja sää kirkastunut - ja talon isäntää ei näy missään. Veneet rannassa, mutta ukosta ei tietoakaan.
Ottaen huomioon, että puhelimet keksitty, kuin myös paperi ja kynä, niin ei pitäisi olla liian vaikeeta laittaa pientä viestiä.
Ei tässä muuten mitään, mutta kun minun omatkaan hommat ei nyt edisty.
Hiomapaperia en vajasta löytänyt, enkä uskalla alkaa suoraan lakkaamaankaan, kun sanomista tulee kuitenkin. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin tyhjänpäiväinen odottelu.
Tupakin on lakaistu ja puita haettu takan nurkalle, ja nyt jos lenkille erehtyis lähtemään, niin eikö vaan ois isäntä sillä aikaa tullu paikalle ja häippäissyt uudestaan.....argh 😕.
Nyt on mennyt koko aamupäivä harakoille, mutta vapaapäivää en tästä tee, koska silloin olisin jo aamusta lähtenyt omille teilleni.

  Elsan ponikamu varsansa kanssa pitäisi vihdoin saapua huomenna. Se on kyllä tosi hyvä juttu jos siirto nyt onnistuisi,sillä Elsa kaipaa selkeästi lajitoverien seuraa.
Bell on joutunut pieniin kahnauksiin erään lammastilallisen kanssa, kun reipas paimenkoira käynyt paimentamassa muittenkin lampaat siinä sivussa. Sehän ei tietenkään ole hyväksyttävää, joten neitokainen on sitten joutunut tyytymään oman pihan nähtävyyksiin ja kiinni pitkään lankaan.
Minun pitäisi päästä vielä kiipeämään noille korkeammille kallioille ja rinteille, jos mielin nähdä lunneja tällä reissulla.
Mutta minun korkeanpaikankammoni yhdistettynä kovaan tuuleen ja usein hieman sumuisiin huippuihin, ei ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Joten nähtäväksi jää tuleeko vuoret huiputettua ja tiput nähtyä....

  Pääsin sit vihdoin vähäksi aikaa sen maston kimppuun, hionta ja lakkaus tehty, joku viimeistelyaine puuttuu vielä.
Tänä iltana kuulema paatti upotetaan hallitusti veteen satamassa, että kaikki saumat turpoaa kiinni ja veneestä tulee vedenpitävä. Siellä se saa olla pari päivää upoksissa kunnes saadaan nostaa ylös.
Toivon todellakin, että jurottava kalastaja ottaa minut ajelulle sillä, sen totisesti olen ansainnut.
Meinasin kyllä viskata koko mörökölliä vesipullolla päähän kun kuulin hänen sanovan, että hän on maalannut veneen ja Anneli autellut 👿😬..
Autellut????
Jopa oli vähättelyn maailmanennätys ottaen huomioon, että olen viikon puurtanut itsekseni sen veneen kimpussa, ja isäntä viimeisteli sen sinisen lautansa.

   Minulla ei ole mikään ongelma tehdä töitä, joko palkkatöitä tai vapaaehtoitöitä ruoka & majoitus palkalla, mutta siinä vaiheessa kun alan tuntea, että olen itsestäänselvyys ja työpanostani ei lainkaan arvosteta, ja saan tuntea juurikin olevani pelkkä halpa työvoima, niin näen punaista.
Jos ihminen vartavasten omilla vähillä rahoillaan matkustaa omalla ajallaan toisen ihmisen luo häntä auttaakseen, niin vähintä mitä se isäntäperhe voi/pitää tehdä, on saada tämä vapaaehtoinen tuntemaan itsensä osaksi perhettä ja porukkaa.
Harmi sinänsä, sillä kaikki muut saarella ovat ottaneet minut omakseen ja ovat ystävällisiä, mutta kyllä tämä on täällä itse kohteessa sellaista munankuorilla kävelyä koko ajan, että huh huh....
Välillä on isäntä ihan ookoo ja yllättää makrilleilla ja ravuilla, mutta sitten muuten sellainen tasainen jurnutus ja murahtelu ja silent treatment käy vähän puisevaksi.
Sen verran voi sanoa hänelle nyt puolustukseksi, että pitkäaikainen sitkeä flunssa väsyttänyt miestä enemmän, ja tehnyt vissiin ärtyisämmäksi.
Lääkäriin meni vasta minun tiukan komennuksen ja saarnan jälkeen, täytyy toivoa että tropit alkavat purra ja saadaan ukko taas entiselleen 😄.
Noh, mulla on vähän reilu viikko jäljellä enkä anna moisen kiukuttelun pilata tätä aikaa kauniilla saarella.
Mörköilkööt ihan keskenään, mä teen hommani hyvin kuten aina, ja vapaa-aikani vietän ittekseni tai muiden kanssa hengaillen.
Mörökölli - kalastajista huolimatta tämä reissu on jo nyt kannattanut ja ollut antoisa, ja kohta lähden lenkille fiilistelemään ❤☀
 
  Juokseminen on kyllä kerrassaan loistava harrastus, sitä voi tehdä milloin vain ja missä vain....
Varsinkin reissussa ollessa on aina niin motivoivaa, kun maisemat on erilaisia eri paikoissa, ja into pysyy yllä.

Ps. Ihana tuoksu valtaa koko asunnon.....uunissa on kana kypsymässä, jonka hieroin valkosipulilla, merisuolalla ja oliiviöljyllä.
Isäntä tilasi keitetyt perunat , mikä ei ole yllätys, sillä niitä hän syö joka päivä.
Itselleni laitoin kanan kylkeen uuniperunoita ja kasviksia, ja ne sai saman hieronnan osakseen kuin kanakin, mustapippurilisällä 😛
Tykkään kyllä potuista minäkin, mutta en joka päivä, enkä aina keitettyinä.
On muuten ensimmäinen kerta, kun käytän kaasu - uunia, kaasuliesi on tuttu vaunuiluhommista.

 Näin täällä.....ylihuomenna on se perinnepäivä, ja illalla livemusaa...luulen, että se on sidukan paikka 🍺.

Yksi tärkeä pointti vielä:
Jos tulette koskaan Inishturkin saarelle, niin varatkaa käteistä, täällä ei ole koko saarella mahdollista maksaa missään kortilla saati nostaa käteistä.
Tilanne varmaan muuttuu jossain vaiheessa, mutta jos jollekin tulee kova halu päästä tälle kauniille saarelle jo nyt, niin rahaa mukaan...cash only 💸💵💰

Ja niitä kuvia löytää täältä:

www.liekki.kuvat.fi

Kansio: Inishturk