Sadetta ja välillä vähän aurinkoakin 15.6.2016

Sadetta ja välillä vähän aurinkoakin 15.6.2016

    Eilen oli oikein tömäkkä sadepäivä, joten se kannattikin pyhittää mökin siivoukselle ja muille sisähommille.
Sen verran oli välillä taukoa sateessa, että pääsi vähän hevoshommiinkin ja koiraa uittamaan, ja kylätalolla päivittämässä blogin ja kuvasivuston.
Illalla oli mukava laittaa tulet takkaan ja lämmitellä siinä samalla tulen loimussa teetä juoden.

 Tämä päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä, joten ammuksen lailla sinkosin itseni vuoteen pohjalta ja pikaisen aamupalan jälkeen pyykit koneeseen ja ulos...
Miten ihanaa onkaan katsella merituulessa kuivavia puhtaita pyykkejä narulla, ne tuoksuvatkin aivan erilaiselle kuin kuivurin jäljiltä.
Kävin juosta hölköttelemässä tutun vitosen lenkin kallioiden kupeessa, kyllä taas Anskua hemmotellaan upeilla lenkkimaastoilla - motivoituu sateellakin ulos ihan eri tavalla kun ympärillä kimmeltää tai tyrskyää aina arvoituksellinen Atlantti.

Odottelen kovasti,että pääsisi taas kalaan merelle, ja yhtä innolla odotan pääseväni maalaamaan Peten upeaa käsintehtyä puuvenettä.

Elsan kanssa olen päivittäin usein tekemisissä, että se tottuisi minuunkin, ja meillä meneekin ihan mukavasti jo, hiljaa hyvä tulee.
Täytyy vaan tuo yli-innokas paimenkoira laittaa välillä kiinni,koska se käy näykkimässä ponin takajalkoja, mistä seuraa yleensä hetkellinen härdelli.

   Täällä saarella vietetään 1,5viikon päästä sellaista perinnepäivää, pääsen katsomaan lampaiden käsin keritsemistä ym. perinteisiä juttuja. Kylätalolla on silloin live musaakin, joten varmasti kiva päivä tulossa.

   Siellähän kului rattoisasti useempi tunti maalaushommissa, pääsin vihdoin sen veneen kimppuun, mistä olikin jo aiemmin puhetta.
Hommaa jäi kyllä huomisellekin, joten toivottavasti keli pysyy kuivana.
Koko kylän koirat kävi varmaan vuoronperään mua tervehtimässä siellä veneen kyljessä, ja osa kaksijalkaisistakin.
Mukavaa sakkia täällä, pysyy kielitaitokin yllä,kun kaikki kommunikointi tapahtuu englanniksi.

  Löysin isännän kirjoista yhden runokirjan, runoja Irlannista Irlantilaisten kirjoittamana.
Kaunis kirja ja upeita kuvia, osaisipa itekkin kuvata noin..huoh...
Anyway, alotin lukemaan sitä ja kunhan sen olen lukenut, niin käyn kylän kirjastolta lainaamassa lisää.
  Tänäänkin olisi ollut aikaa käväistä, mutta koska en nyt periaatteesta aio hengailla netissä niin paljon kuin aiemmin, niin aikasintaan huomenna käyn koneella.
Tämä tauko sosiaalisesta mediasta ja Suomalaisista uutisista tekee kyllä hyvää, ja enpä juuri ole täälläkään paikallisia uutisia katsellut, vaikka täältä telkku löytyykin.
Jotenkin sitä minun vaan täytyy repäistä itseni oikein konkreettisesti kaikesta irti, että saisin sellaisen tietyn aikalisän, muuten kaikki on vaan ns. liian iholla.

   Minä haluan vaan aina suhtautua elämään suurena seikkailuna, joka on täynnä erilaisia kokemuksia ja haasteita ja kiinnostavia ihmisiä ja jännittäviä paikkoja.
Haluan säilyttää sellaisen lapsenomaisen riemun ja innostuksen asioihin, kokeilla ja keksiä, vaeltaa ja olla välillä paikallaan...ainakin hetkinen.
Mutta huomasin itsessäni muutoksen, josta en pitänyt.
Aloin tulla kyyniseksi ja skeptiseksi, ja jopa katkeroitua....
Jotenkin jumiuduin tiettyyn pisteeseen, ja tuntui,että mikään ei toiminut eikä suoraan sanoen edes kiinnostunut.
Onneksi tajusin tämän ajoissa, että pystyin tekemään muutoksen ja korjata tilanteen.
Ja loppu onkin historiaa 😄
   Kerranhan täällä vaan eletään, joten eikö silloin pidä elää hetkessä ja nauttia elämästään?

      Tuli loimottaa taas takassa, meri on kohtuullisen tyyni, ja sadekin lakkasi.
Masu on täynnä hyvää ruokaa, ja on tullut tehtyä jotain hyödyllistäkin.
Ei siis huono päivä tämäkään....

 Palataan taas tunnelmiin, nyt uppoudun Irlantilaisten runojen pariin.....
❤ lla Ansku