Myrskyluodon Anskun paluu

Myrskyluodon Anskun paluu

    Ensimmäinen päivä saarella sujui leppoisasti ja aika meni kuin siivillä.
Elän täällä pienessä talossa ja auttelen parhaani mukaan talon isäntää, joka on saaren kanta-asukkaita ja syntynyt täällä. Hänenkin elinkeinonsa on kalastus ja lampaat. Hänellä on myös kaksi Connemaran ponia ja varsa, sekä iloinen ja toimelias paimenkoira. Mukana menossa kaakattaa terhakkaana pari kanaa.

  Liekö väsymys vai raikas meri-ilma, tai ehkä molemmat, mutta nukuin ensimmäisen yön kuin tukki.
Heräsin uuteen päivään virkeänä ja täynnä tarmoa, uteliaana kaikesta mitä päivä toisi eteeni.

Isäntäni Pete on kohtelias ja mukava Irlantilainen mies, ja hän otti minut tänne mielellään seurakseen ja avukseen.
Päiväni alkoi aamiaisella, jonka jälkeen lähdin kiertämään saaren ympäri kulkevan polun.Sateli kevyesti,mutta hädintuskin tajusin koko sadetta, kun olin niin innoissani kaikesta.
Tällä reissulla tulee ainakin valokuvattua, voisin hyvin kuvitella viihtyväni täällä pidempäänkin.

Lenkin jälkeen otimme hoitaaksemme 2v kaunokaisen, eli Elsan, takkuuntuneen harjan ja hännän. Elsa otti homman hyvin, malttoi pysyä aloillaan enimmäkseen ja ei juuri keppostellutkaan.
Elsan laiduntoveri varsansa kanssa palaa mantereelta viikon sisään kotisaarelle toverinsa seuraksi, ja sitten on minulla kolme kaunista Connemaran ponia seurana ja huollettavana....ihanaa ❤!!!!!
Miellyttävän turpaterapian jälkeen lähdin saaren hiekkarannalle, uimaan...kyllä vaan....
Talviturkin heitin pois Atlantin kylmässä merivedessä aaltojen viskoessa minua rantaan.
Hengissä selvittiin siitäkin, vaikka uimista se touhu ei juurikaan muistuttanut. Mutta kylläpä virkisti, ja iloitsin vielä rannalla juoksemalla rantavedessä pehmeällä hiekalla paljain jaloin eestakasin...
Tästäkin tuli mieleen sarja Baywatch, joskaan oma sulokas kehoni ei ollut ehkä yhtä elegantti kuin tv sarjan tähtösillä.

  Iltapäivä oli jo pitkällä, kun Pete päätti viedä maakravun merelle kalaan.
Eikun vaan pelastusliivi päälle,kumisaappaat jalkaan ja menoksi.
Kaunis ja tukeva puuvene vei meidät merelle,ja lyhyen taipaleen jälkeen pysäytimme moottorin ja aloimme kalastamaan.
Sepä olikin ensimmäinen kerta, kun tällä tytöllä oli sellanen onki mukana....olisiko ollut joku virvelin tapainen,jossa useampi viehe - en mi ä tiedä termistöä,joten älkää nyt kalamiehet hirveesti hekotelko.
Mutta härreguud sentään, kalaa sillä sai ja meren jumala oli anteliaalla päällä.
Minä sain kalaa, makrilleja, ja isoja sellaisia. Oi riemu ja autuus, tämähän on kivaa !!!
Siellä aaltojen keskellä keikkuminen pienessä vedessä teki oloni aika nöyräksi,ja vähän kyl jännittikin.
Luotin kuitenkin isännän ammattitaitoon ja hänen harkintakykyynsä, ja hyvinhän kaikki sujui.
Tätä lisää, ja sitä tulee lisää!!
Jossain vaiheessa Pete sitten päätti, että nyt on riittävästi kalaa niin meille kuin rapukatiskoihin syötiksi, joten palasimme rantaan.
Fisut fileiksi ja pannun kautta pöytään ja masuun....
Tätä tuoreempaa kalaa ei juuri voi saada.
Ai että maistui hyvälle raikkaan salaatin kera.

  Ensimmäinen päivä alkoi kääntyä iltaan ja olo oli väsynyt ,mutta onnellinen.
Tätä tämä tulisi olemaan nyt seuraavat 4 viikkoa : kalastusta, merellä oloa, eläinten hoitoa, taloustöitä ym ym....
Tuoretta kalaa ja mereneläviä tulen syömään paljon, ja oppimaan fileoinnin kunnolla ja kalaruokien tekoa ym ym....

Nyt menen tervehtimään Elsaa, ja sitten kerhotalolle internet yhteyden ääreen muutamaksi tunniksi. Iltapäivällä siivoilen tuvassa ja käyn ehkä lenkilläkin...

Palataan taas, tuulisin terveisin : saaren Ansku