Uudet tuulet ja uudet kujeet - ja aivan uusi look..välillä sitä on vaan oikeasti rohkaistuttava ja tartuttava itseään niskasta kiinni, ja tehtävä jotain - jotain ihan erilaista vaihteeksi. Vuodenajat vaihtuu, elämäntilanteet vaihtuu, poika kasvaa silmissä ja aloittaa koulun jne jne..ja kaiken tämän muutoksen keskellä kuitenkin peilistä aamulla tuijotti se sama harmaa hiirulainen kun viimeiset 6-8 vuotta. Aina vaan tukka ponnarille ja menoks, ja jos oikein innostui revittelemään niin saattoi jopa mennä kerran vuodessa kampaajalle ihan pienen tasoituksen ekemään ja vähän latvoista lyhentämään....
Noh - sillekin tuli sitten loppu ja piste - kaput..rajansa kaikella, ja nyt oli aika sitten satsata jo tähän ulkoiseenkin habitukseen ja tuoda se tälle vuosikymmenelle. Miksi ei voisi tuoda esiin sitä sisäistä kauneutta myös vähän ulospäinkin??
No nyt sitten tuli se muutos, ja täytyypä sanoa että kylläpä tuntui erityisen hyvältä olla hemmoteltavana oikein olan takaa, ja antautua ammattilaisen käsiin. Ihanaa päähierontaa ja kosteuttava hoito kuivaan päänahkaan,joka oli kuin hilseilevä keilapallo. Ja siitäkin sai nauttia hierovassa nojatuolissa, kyllä pisti tämänkin naisen veren kiertämään:)
Kahvia ja naistenlehtiä vino pino ja mukavan kampaajan kanssa maailmanparantamista siinä sivussa - joo,tähän vois tottua. Mutta jos tätäkin tekisi liian usein,niin menisikö siitä se nautinnon maku?? Mulla ei ole pelkoa,että tästä tapa tulisi,sen sanoo jo lompakko, joka elää vieläkin sitä lama-ajan inflaatiota ( ihme kun se ei ole nakertanut reikää kolikoihinkin kuten Tanskassa) -mutta tällai harvoin nautittuna, kerran,kork.2 krt vuodessa, se tuntuu ihanalle hemmottelulle,ja itse tuntee olevansa sen hetken oikee filmi stara, luksusta kaikilla mausteilla.
Ja kun se uusi pää oli sitten valmis, sitähän piti lähteä kylille näyttämään oikein antaumuksella, joten punainen paholainen toimitti limousinen virkaa ja nyt on pakko tehä pieni tunnustus: miul on aina pyöräilykypärä - paitti ei tänään -sen verta diivailin ja otin riskin,että jätin sen turvallisen,mutta auttamattoman tukan latistajan harkitusti kotiin -älkää kertoko pojalleni!!!
Ajelinpa sitten rehvakkasti silmälasiliikkeen eteen, ja kävin sovittamassa itelleni myös uudet pokat,ja sain niitäkin sitten kaksi yhden hinnalla - jooo, mä oon leidi hei:) Ja sama tyylimuutos koski pokiakin, eli väriä ja näkyvyyttä..ne onkin sellaset sangat jotka suorastaan huokailevat,että tässä menee aikuinen nainen,joka säteilee elämäniloa ja on höystetty terveellä itsetunnolla!!
Kaiken tämän lystin sitten kruunasi ihana herkkukahvi ja piirakka kanta-kahvilassani Cafe Nina Mariassa - suosittelen lämmöllä!!!!! Todella tunnelmallinen ja viihtyisä pieni paikka, ihanaa kahvia ja haudutettua teetä..suussasulavia makeita leivoksia ja taivaallisia suolaisia piirakoita ym ym...
Nyt vihdoin kotona - intoa ja tarmoa puhkuen..ulkona paistaa aurinko, niin myös sisälläni. Onko vihdoin nyt päättymässä se vähän vaikeampi kausi ja elämänvaihe,joka tuntui olevan kovastikin kivinen ja mutkainen?? Joko nyt olisi aika sellaisen hieman sileämmän tien ja helpomman taipaleen, jossa voisi ihailla välillä maisemiakin ilman että pitäisi koko ajan tuijottaa jalkoihinsa jottei kompastu?
Näin jaksan uskoa, sillä sisälläni asuu aina pieni optimisti, joka ei lannistu vaikeuksista vaan nousee aina jaloillen,ja on vahvempi joka kerta..aikuinen nainen mä oon -en enää eksy maailman tuuliin...
Upea ja säkenöivä Paula Koivuniemi, aina yhtä karsimaattinen ja elinvoimainen Katri Helena, olisipa itsekin 20n vuoden päästä vielä yhtä säkenöivä ja katseet pysäyttävä kun nämä kaksi daamia....
Pää on täynnä ideoita ja asioita,joista tekisi mieli kirjoittaaa....mutta palaan pian taas koneen äärelle..elämä on niiin laiffii!!! Ihanan kuulaita syyspäiviä teille toivotellen: Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti