tiistai 15. marraskuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja - leipää vai sirkushuveja??

  Mitä on kulttuuri??
 Miten juuri sinä koet kulttuurin??
 Onko kulttuuri pelkästään hienoja taidenäyttelyitä maailman arvokkaissa museoissa, jonne pääsevät vain kutsuvieraat,ja jossa nautitaan shampanjaa ja kaviaaria?
Onko kulttuuri vain oopperaesityksiä,joihin vain paremmin palkatuilla on varaa mennä?
Kulttuuri voi toki olla yllämainittujakin asioita, mutta on se onneksi paljon muutakin. Sivistyssanakirjan mukaan kulttuuri selitetään näin:
Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys.[1] Yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta kulttuuri on erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä ( lähde: Wikipedia)

  Yksinkertaisimmillaan, ja meitä kaikkia läheisimpänä ja jokapäiväisenä kulttuurina varmaan kirjasto on se tutuin..kirjallisuus sitä myötä.
Musiikki on kulttuuria, ja sitä taas riittää monenlaista ja jokaiseen makuun - joidenkin mielestä vain klassinen musiikki yltää tarpeeksi korkealle ollakseen kulttuuria, mutta kyllä kulttuuria on myös hip hop, blues, jazz ja jopa populaarimusiikki.
Mielletäänkö elokuvat osaksi kulttuuria, no ei kaikkien mielestä - mutta on elokuvakin osa kulttuuria..

Palatakseni otsikkoon, leipää ja sirkushuveja - leipää VAI sirkushuveja..liian usein kyse on joko tai tilanteesta.
Kouluissa ollaan budjettisyistä ajamassa alas ensin taideaineet, kuvamataito,käsityöt ja musiikki, usein myös liikunta..taiteet ja luova tekeminen jää numeroiden ja kirjaimien ja faktatietojen jalkoihin.
Tämä on surullista, ja valitettavan yleistä kuitenkin. Kun tehdään säästöjä, koetaan,että nämä taideaineet eivät olisi tärkeitä ja niistä voi vähentää.
Sama säästökuuri yleensä nielaisee välipalaksi kuntien kulttuurirahan tarpeet erilaisiin tärkeisiin kohteisiin. Ei nähdä, että tiukan taloustilanteen aikana kansalaiset tarvitsisivat niitä sirkushuveja, vaan asetetaan kansalaiset valintatilanteeseen: haluatko saada kunnallisia terveyspalveluja vai uuden kirjaston tms... Annetaan kaupunkilaisten ymmärtää, että tilanne on juurikin joko tai, ja halutaan asettaa vastakkain tärkeät peruspalvelut ja sitten ns. vähemmän tärkeä kulttuuri...miksi ne eivät voisi palvella asukkaita yhdressä, käsi kädessä??

  Kulttuurielämys voi olla mitä vaan: se voi olla joulukuoro kirkossa, se voi olla harrastajateatterin kesänäytelmä, se voi olla kirjastossa esillä oleva valokuvanäyttely....jokainen meistä kokee nämä asiat eri tavoin - minulle kulttuurielämys on rahan laittamista henkiseen pankkiini..hyvinvointiin panostamista, sillä hyvinvointia on sekä fyysinen että henkinen terveys ja onnellisuus.

Kun itse tein vuosia ( 5 vuotta) omaa projektia maatiaiskotieläimistä, ja kävin näyttämässä sitä multimediaesitystä eri paikoissa, koin sen hyvin tärkeäksi - ja samaa palautetta sain mm. vanhusten palvelutalojen henkilökunnalta ja päiväkotien työntekijöiltä. Vein omalta pieneltä osaltani kulttuuria sinne, mistä sitä ei aina päästä muualta hakemaan. Vanhusten palvelukotien virkistysrahat ovat vähissä, eikä enää koulut ja päiväkoditkaan pääse niin usein museoihin,tai teatteriin tai konsertteihin kuin ennen, koska rahat on lopussa - korkeintaan erilaiset vanhempainyhdistykset ym.keräävät toiminnallaan rahaa,joilla sitten järjestetään kouluihin vaikka taidekerhoja tai retkiä jonnekin..onneksi edes niitä vaihtoehtoja vielä on.

Miksi kulttuuri eritellään joksikin lisäksi, jota ei jokapäiväisessä arjessa muka tarvita, ja kun säästökohteita aletaan etsimään, niin sieltäpä on mukava lohkaista - vaikka määrät ovat sieltä saatuna pieniä.
Miksi tätä kulttuuria ei voisi nivoa kansalaisen henkiseksi hyvinvoinniksi, joka on yhtä lailla osa terveyden edistämistä kuin pitää kypärää pyöräillessä tai käydä ottamassa kolesteroliarvonsa??

Henkinen hyvinvointi on olennainen osa arjessa pärjäämistä..paljonko meillä on nyt porukkaa sairauseläkkeellää? Paljonko kärsii työuupumuksesta? Nuoret syrjäytyy, vanhukset jäävät yksin....me tarvitsemme virikkeitä, stimulaatiota, me tarvitsemme henkistä ravintoa sielullemme.
Emme me tarvitse näitä tuottaaksemme rakentaa kalliita ja hienoja kulttuurikeskuksia, kun niiden aiheuttamat kulut ja investoinnit sitten nostavat ne hienossa kulttuuritalossa olevien tapahtumien hinnat pilviin, ja iso osa ihmisiä jää taas ulkopuolelle. Pienillä asioilla voi tuoda rikkautta jokaisen ihmisen arkeen.

Oma mielipiteeni on, että kirjastojen olemassaolo on säilytettävä, ja huolehdittava niiden materiaalista. Jos ei ole mahdollisuutta jostain syystä pitää kirjastorakennusta enää toiminnassa,niin vähintään kirjastoauton on kuljettava - lukeminen on meinaan jokaisen ihmisen oikeus, ja ilmainen oikeus, sitä ei saa riistää!
Toinen tärkeä pointti on juuri tuntikehyksien uudelleen tarkastelu, että sinne mahtuisi paremmin niitä taideaineita - ainakaan niitä ei saa enää entisestään vähentää.
Myös ikäihmisten oikeus nauttia kuoroista, runoista tai kauniista taiteesta on mahdollistettava.
Me tarvitsemme leipää ravitaksemme kehomme, me tarvitsemme niitä sirkushuveja ravitaksemme sielumme. Kulttuuri on meidän - me olemme osa kulttuuria!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti